Etusivu   »   Jutut & Julkaisut   »   Pyhäjärven puolesta     
Pyhäjärven puolesta


Pyhäjärven puolesta on artikkelisarja, joka ilmestyy paikallislehdissä (Alasatakunta ja Auranmaan viikkolehti) kuukausittain. Sarjaa on julkaistu jo vuodesta 1995 lähtien. Pyhäjärven puolesta -artikkelisarja jatkuu edelleen vuonna 2020. Keräämme tälle sivulle aina koko vuoden jutut. Vuosien 1995-2014 tekstit löydät tämän sivun alaosasta koottuna pdf-tiedostoihin. Vuoden 2015 jälkeen jutut löytyvät sivun vasemman sarakkeen vuosittaisista linkistä. Siirrämme pikkuhiljaa myös vanhemmat tekstit vasempaan sarakkeeseen.

Syyskuu 2020: Tuulen viemää

Luontoretkeilijän mieliinpainuvimpia hetkiä maastossa ovat tyynet, hiljaiset aamut, jolloin sumu nousee vesistöistä, soilta ja kosteikoilta ja hiljaisuuden katkaisee vain lintujen ääntely. Vesistöjen pinnat ovat peilityyniä, täysin ilman väreilyä. Tuulenvire ei heilauta hennointakaan heinänkortta. Vesinäytteenottaja toivoo niin ikään tyyniä, vähätuulisia päiviä, jotta vene pysyy paikallaan, kun näytteenotin lasketaan pinnan alle ja jotta näytepullot pysyvät hyvässä järjestyksessä veneessä. Tämä lienee lähes kaikkien vesillä ammatikseen tai harrastuksenaan liikkuvien toive, purjehtijoita ja purjelautailijoita lukuun ottamatta.  Viime vuosina monet ovat kuitenkin kokeneet, että tuulettomat aamut ja vähätuuliset päivät ovat olleet vähissä. Onko tämä totta? 

Ilmastonmuutoksen ennustetaan näkyvän paitsi maapallonlaajuisena lämpenemisenä myös alueellisina lämpötilan, sateisuuden ja tuulisuuden muutoksina. Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta keskimääräinen tuulen nopeus kasvaa jonkin verran Suomessa. Heikkotuuliset päivät harvenevat tulevaisuudessa etenkin talvikuukausina ja myrskytuulien arvioidaan voimistuvan ja yleistyvän Suomen merialueilla ja rannikolla. Tuulisuus lisääntyy selvemmin vuosisadan loppupuolella ja etenkin maan etelä- ja keskiosissa.
 
Ilmatieteen laitos mittaa virallisilla sääasemillaan tuulen suuntaa ja nopeutta. Lähimmät sääasemat ovat nykyään Rauman Kylmäpihlajan saarella, Porin lentoasemalla, Kankaanpäässä ja Jokioisilla. Niistä mikään ei suoraan kuvaa Ala-Satakunnan tuulitilannetta, mutta niiden tuloksia voidaan käyttää suuntaa-antavina. Merialueella ja rannikolla tuulitilanne voi olla hyvinkin erilainen kuin mantereella, joten parhaiten Ala-Satakunnan tilannetta vastannee Jokioisten tai Kankaanpään Niinisalon aseman aineisto. Nämä aineistot ovat periaatteessa vapaasti saatavissa, mutta käytännössä todella työläästi poimittavissa. Tämän kirjoituksen motivaattorina oli luontoharrastajan kokemus siitä, että tyynet aamut ja illat ovat muisto vain, Siksi keskityin tarkastelemaan erityisesti aamun ja illan tuulitilannetta. Jokioisten aseman tuulitietojen perusteella aamuiset (klo 6-10) ja illan (klo 18-22) keskimääräiset tuulennopeudet ovat kasvaneet lähes 10 % vuosijaksolla 2006-2020. Ilmatieteen laitoksen nettisivuilta löytyy Niinisalon sääaseman tuulista vuosijaksolta 1988-2017 kooste, jossa päivät on maksimi tuulennopeuden perusteella jaettu seuraavasti: tyyni maksimituuli 0-1 m/s, heikko 1-4 m/s, kohtalainen 4-8 m/s, navakka 8-14 m/s, kova 14-21 m/s ja myrsky yli 21 m/s. Sen mukaan Niinisalossa on koko 30 vuoden jaksolla ollut vuosittain korkeintaan yksi kokonaan tyyni päivä.

Pyhäjärvi-instituutti selvitti muutama vuosi sitten yhteistyössä kiinalaisten tutkijoiden kanssa ilmastonmuutoksen, erityisesti tuulten aiheuttaman aallokkoisuuden ja jääpeitteen pituuden välisiä yhteyksiä 51 vuoden aikajaksolla. Analyysissä käytettiin Ilmatieteen laitoksen ja Pyhäjärvi-instituutin keräämiä pitkiä aikasarjoja sekä monimutkaisia mallinnusmenetelmiä. Tutkimuksen tuloksena todettiin, että keskimääräiset tuulen nopeudet pienenivät vuodesta 1963 vuoteen 1984, mutta kasvoivat vuodesta 1984 vuoteen 2013. Joulukuun ja huhtikuun tuulisuuden ja jääpeitteen pituuden välillä oli selvä yhteys: mitä suurempi joulukuun ja huhtikuun keskimääräinen tuulen nopeus oli, sitä lyhyemmäksi jääpeitteinen aika jäi. Tuulen aiheuttama aallokkoisuus on lämpötilan jälkeen toiseksi merkittävin selittäjä Pyhäjärven jääpeitteisen ajan lyhenemiselle etenkin vuodesta 1987 lähtien.

Sekä viralliset säätilastot että Pyhäjärvi-instituutin omat tutkimukset tukevat kokemusta tuulisuuden lisääntymisestä. Tuulisuuden lisääntyminen aallokkoisuuden kautta suoraan vesistöihin paitsi jääpeitteistä aikaa lyhentämällä, mm. muuttamalla sekoittumis- ja kerrostumisolosuhteita ja lisäämällä rantojen eroosiota sekä resuspensiota eli pohja-aineksen sekoittumista veteen. Nämä taas samentavat vettä, mikä edelleen vaikuttaa valaistukseen ja sitä kautta koko ekosysteemiin. Maa-alueilla tuulisuuden lisääntyminen voimistaa tuulieroosiota, mikä voi nostattaa peltojen pintamaata ja sen mukana hiiltä ilmaan. 

Ilmastonmuutoksen seurannassa ja tutkimuksessa on useimmiten keskitytty lämpötilojen ja sateisuuden muutoksiin, tuulisuuden muutoksiin ja sen vaikutuksiin on kiinnitetty vähemmän huomiota. Virallisen sääaseman puuttuminen Ala-Satakunnasta tai sen lähialueelta on puute, joka vaikeuttaa tieteellistä tarkastelua.  Oma, ja monen muun luontoharrastajan, kokemus on kuitenkin se, että tyynet aamut ja illat ovat tuulen viemää!

Teksti: Teija Kirkkala, toiminnanjohtaja, Pyhäjärvi-instituutti

Toukokuu 2020: Jäättömän talven jälkeen

Vuosi 2020 kirjautuu monin tavoin historiankirjoihin ja paikallisesti yksi merkittävistä muistettavista on Pyhäjärven jäättömyys. Ensimmäisen kerran koko tutkimushistoriassa järvi ei kunnolla jäätynyt ollenkaan. Helmikuussa oli parin viikon jakso, jolloin järvi hetkellisesti jäätyi lähes kokonaan, mutta myrskyt tai lämpimämmät jaksot hajottivat jääpeitteen ja kunnollista jääpeitettä ei syntynyt. Lisäksi järven veden pinta on ollut koko talven ennätyksellisen korkealla ja talvitulvien aiheuttama jokien tuoma kiintoainekuormitus 10-20 kertainen keskimääräiseen.

Miten tämä sitten vaikuttaa järveen? Parhainkaan matemaattinen malli ei varmasti pystyisi ennustamaan tulevan kesän vedenlaatua, enkä siihen pysty minäkään. Pohtia kuitenkin voi. 

Mietitään hetki mitä järvessä talvella normaalisti tapahtuu. Jään alla veden liike rauhoittuu. Siinä tilanteessa veteen syntyy lämpötilakerrostuneisuus. Vesi on tiheimmillään +4 C:n lämpötilassa ja niinpä tämä vesi löytyy läheltä pohjaa. Jääkuoren alla vesi on lähellä nollaa astetta. Jääkannen alla erilaiset hiukkaset laskeutuvat pohjaan ja parhaimmillaan ainakin osa ravinteista sitoutuu pohjaan. Hajoamistoiminta tosin kuluttaa happea ja joskus esim. Pyhäjärven syvänteessä voi olla jääpeitteen alla happi vähissä. Jäättömänä ja etenkin näin myrskyisänä talvena vesi on ollut liikkeessä koko ajan. Se on pöllyyttänyt järveä pohjaa myöten ympäri koko talven ja pohjaan jo sitoutuneetkin partikkelit ja ravinteet ovat saattaneet lähteä liikkeelle. Myrskyjen jälkeen on ollut helppo rannaltakin huomata järven savisameus.

Järveen ei muodostunut lämpötilakerrostuneisuutta, vaan koko vapaana vellova vesipatsas oli saman lämpöistä. Niinpä järven kevätlämpötilat ovatkin itse asiassa olleet normaalia kylmempiä, vaikka nopeasti ajateltuna olisi voinut päätellä toisin päin. Tämä näkyy kalojen käyttäytymisessä niin, että parveutuminen, kudut tai muikun kuoriutumien eivät ole alkaneet normaalia aiemmin, vaikka päivät ovat olleet aurinkoisia ja lämpimiä.

Sen kevätvalo kuitenkin sai aikaan, että keväisin normaalistikin kukoistavat kasviplanktonlajit lähtivät kasvuun ja maaliskuun lopulta lähtien järvi onkin ollut samea nimenomaan piilevien takia. Nämä levät ovat kuitenkin osa ihan tavallista järven vuosisykliä ja niillä on huima kyky käyttää tehokkaasti vedessä olevat ravinteet ja siten puhdistaa ja kirkastaa vettä kesää varten. Veden lämmettyä piilevät usein vähenevät ja kirkkaan alkukesän vaiheen jälkeen sinilevät saattavat runsastua – sitä nopeammin, mitä lämpimämmästä kesästä saamme nauttia. Pidetään peukkuja, että piilevät ovat tänä keväänä voimissaan ja imuroivat mahdollisimman paljon ravinteita itseensä ennen sinilevien nousukautta.

Korkea vedenkorkeus ei ole Pyhäjärven veden laadun kannalta hyvä asia. Järven rannat ovat eroosioherkkiä ja pelkästään rannoilta huuhtoutuu järveen kiintoainesta ja ravinteita huimat määrät. Pohjaveden suhteellinen osuus koko järven tilavuudessa on pienempi kuin matalan veden aikaan ja tämäkin samentaa vettä. Rantakaislikot ovat monesta paikasta myrskyävän veden voimasta hävinneet tai pienentyneet – tätä voi moni kyllä pitää hyvänäkin muutoksena (tosin jollekin rannalle ne irronneet kasvinpalat kyllä rantautuvat jossakin vaiheessa). 

Tämä vuosi on Pyhäjärven suojeluohjelman tämän hetkisen toimikauden (2014-2020) viimeinen. Suojelutyötä on tarpeen jatkaa, sillä vain määrätietoisilla toimilla ja yhdessä voimme varautua tämän vuoden tyyppisiin ilmastonmuutoksen mukanaan tuomiin haasteisiin.  Suojelutyön kulmakiviä ovat jatkossakin veden laadun huomioiva kestävä kalastus ja valuma-alueen kasvukunnon turvaaminen niin, että vesi ja ravinteet voisivat siirtyä maaperästä kasvien käyttöön, eivätkä valuisi jokiin ja Pyhäjärveen.
    
Teksti: Anne-Mari Ventelä, tutkimuspäällikkö, Pyhäjärvi-instituutti

Maaliskuu 2020: Sään ääri-ilmiöt vesiensuojelun haasteena

Eivät ole vuodet veljiä keskenään kertoo vanha ja vähän jo kulunutkin sanonta. Olemme kuitenkin saaneet kokea tämän sanoman karusti lähivuosien aikana, sillä ilmojen haltijat ovat vuosina 2018–2020 pudotelleet vettä Pyhäjärviseudulle poikkeuksellisen jaksottaisesti. Kun koko kalenterivuonna 2018 vettä tuli Yläneellä vain 432 mm, on sadanta vastaavasti 1.8.2019–15.3.2020 välisenä aikana ollut kokonaisuudessaan 591 mm (Ilmatieteenlaitos, Yläneen havaintoasema). Ilmaston muuttumisen seurauksena sään ääri-ilmiöiden on ennustettu lisääntyvän, ja näitä maistiaisia olemme jo saaneet kokea kuivuus- ja tulvajaksojen muodossa. Virtaamaolosuhteiden muuttuminen luo omat haasteensa myös Pyhäjärven suojelutyöhön. Ääriolosuhteet vaativat sopeutumista niin valuma-alueella kuin säännöstelyssäkin tehtävien ratkaisujen suhteen.

Lämpötilojen nousun aiheuttamat talviaikaiset valuntapiikit on jo pitkään tiedetty yhdeksi keskeisimmistä kysymyksistä vesiensuojelussa. Runsaiden talvisateiden huuhdellessa sulaa ja pääasiassa kasvipeitteetöntä maaperää ravinne- ja kiintoainekuormitus vesistöihin on korkeimmillaan. Kasvukauden ulkopuolella myös jokitörmät ovat herkkiä eroosiolle lisäten vesistöihin kohdistuvaa kiintoainekuormitusta. Äärimmäinen esimerkki tästä on sunnuntai 23. helmikuuta, jolloin havaittiin Yläneenjoen ja Pyhäjoen osalta kuluneen talven suurin virtaamapiikki. Yläneenjoen virtaaman vuorokausikeskiarvo oli 26,3 m3/s ja Pyhäjoen 7,3 m3/s (vesi.fi, karttapalvelu). Lisäksi lukuisat pienet uomat laskevat vetensä suoraan järveen. Yläneen Vanhakartanolla sijaitsevalla ympäristöhallinnon jatkuvatoimisella vedenlaadun mittausasemalla kiintoainekuormituksen vuorokausisummaksi mitattiin 1039 t (ymparisto.fi/vesimittari). Yläneenjoessa matkasi siis vuorokaudessa karkeasti noin 30 kasettikuormaa (kuorma-autoyhdistelmä, nuppi+kasetti) kiintoainetta Pyhäjärveen.

Tulevaisuus näyttää, miten poikkeuksellisen sateisen ja lämpimän talven perintö näkyy vesistöissämme. Talviaikaiset valunnat lisäävät kesäisten leväkukintojen todennäköisyyttä, ja etenkin keväällä ensimmäisenä aktivoituvat piilevät saattavat esiintyä poikkeuksellisen runsaina. Keväinen piileväkukinta tummentaa vettä ruskeansävyiseksi.  Yleisellä tasolla ilmastonmuutoksen mukanaan tuoma ravinne- ja humuspitoisten valuntojen lisääntyminen kiihdyttää vesistöjen rehevöitymis- ja tummumiskehitystä. Tällä saattaa olla odottamattomia vaikutuksia esimerkiksi järvien ravintoverkkoihin, sillä maaperäisen orgaanisen materiaalin (valuma-alueelta huuhtoutuva hiili) ja reheville järville tyypillisten leväryhmien (sini- ja viherlevät) on havaittu olevan köyhää ravintoa ravintoketjun ylempien tasojen kuluttajille (Taipale ym. 2018, Ecology & Evolution).

Valuma-alueella toteutettavilla toimilla voimme kuitenkin osaltaan sopeutua ilmaston ääri-ilmiöihin. Tehokkaiden ojitusten myötä valuma-alueen pidätyskyky on pääasiassa melko heikko, jolloin sateiden aiheuttamat virtaamapiikit tulevat nopeasti kärjistäen tulvaongelmia. Toisaalta kuivina aikoina maavedenkorkeus laskee hyvinkin alas vieden maaperän kosteutta pois kasvien käytöstä. Järkevillä ja harkituilla valuma-aluetoimenpiteillä, kuten pohjapatoketjuilla, putkipadoilla ja kaksitasouomilla sekä peltomaan rakennetta ja vesitaloutta parantavilla ratkaisuilla voidaan turvata riittävä peruskuivatus sateisina aikoina, ja toisaalta myös parantaa vesitilannetta kuivuusjaksojen aikana. Lisäksi esimerkiksi metsien kunnostusojituksia kannattaa tarkoin harkita, sillä usein kasvavan puuston haihdunta riittää pitämään pintamaan puiden kasvun kannalta riittävän kuivana tuoden myös tätä kautta kustannussäästöjä maanomistajalle. Parhaimmillaan onnistuneilla valuma-alueratkaisuilla voidaankin hyödyttää niin maanomistajaa kuin vesistöjäkin.

Teksti: Lauri Anttila, asiantuntija, Pyhäjärvi-instituutti

Helmikuu 2020: Jäätyykö se ollenkaan?

Pulsseina vyöryvä lämpö ja toistuvat Föhn-tuulet ovat olleet Pyhäjärven jäätymistä odottavalle tuskaa. Alkuviikosta ohutta toivoa pysyvän jääpeitteen muodostumisesta ehti syntymään. 5.2. Järvi saikin jälleen jääkannen ylleen, mutta jo seuraavana yönä kovat tuulet lakaisivat osan selkävesistä jäättömiksi. Meneillään olevan pakkasjakson jämät tuskin ehtivät tekemään pitkäkestoisempia muutoksia tilanteeseen Pyhäjärven osalta. Tällä hetkellä pitkän ajan sääennusteet näyttävän hyvin leudoilta. Suursäätyypin muutos voisi kuitenkin pelastaa tilanteen, jos se tapahtuu ennen kuin kevätauringon voima käy liian voimakkaaksi.  

Monet tekijät vaikuttavat jään muodostumiseen

Jäätä oletetaan muodostuvan järvissä runsaat pari milliä vuorokaudessa pakkasastetta kohden. Näin ollen viiden sentin jään muodostuminen vaatisi suunnilleen nelisen päivää viiden asteen pakkasta. 15 pakkasastetta samassa ajassa muodostaisi vastaavasti viitisentoista senttiä jäätä. Todellisuudessa jään muodostuminen hidastuu hieman jään paksuuntuessa, jään eristävän vaikutuksen vuoksi. 

Mikäli jään pinnalle sataa lunta, tilanne muuttuu tyystin. Jo ohut sentin-parin kerros pakkaslunta eristää tehokkaasti ja heikentää jäätymistä merkittävästi. Paksu lumikerros painaa veden päällä kelluvaa jäätä syvemmälle veteen, jolloin jäässä olevista halkeamista pääsee nousemaan vettä jään pinnalle. Jään päälle muodostuu loskaa, joka ei pääse jäätymään päällä olevasta eristävästä lumikerroksesta johtuen. 

Tuulen vaikutus jään muodostuksessa on kahtiajakoinen. Kun järvi on jäätymässä kovat tuulet saattavat pitää selkävesiä avoinna kovillakin pakkasilla. Järven jo jäädyttyä tuuli taas saattaa edesauttaa jäätymistä paljaalla jäällä lisäten lämmön haihtumista jään pinnasta.  Myös veden virtauksilla on oma osuutensa. Pyhäjärveltäkin tunnetaan paikkoja, joissa jää pysyy ohuena hyvinäkin jäätalvina. Tunnetuimpia näistä lienee ”Pihlavannokka”, tarkoittaen Säkylän edustalla sijaitsevan Pihlavan saaren eteläkärkeä.

Tuleeko ennätys?

Pyhäjärven jäätymisajankohta on tilastoitu vuoden 1958 talvesta tähän päivän saakka. 2010-luvulla järven jäätyminen venyi neljänä vuotena tammikuun puolelle. Koko tarkastelujaksolla myöhäisin jäätyminen on kirjattu päivälle 18.2.2008. Nähtäväksi jää, lyödäänkö ennätys vai saapuvatko kylmät ilmamassat korjaamaan tilanteen. Onhan sekin mahdollista, että useamman viikon kestävää jääkantta ei tänä vuonna muodostu olleenkaan.

Sellainen vielä, että jos jollain sattuu olemaan jemmassa merkintöjä Pyhäjärven jäätymisajankohdista ennen vuotta 1957, niin olisimme niistä hyvin kiinnostuneita.

Teksti: Tero Forsman, asiantuntija, Pyhäjärvi-instituutti


Pyhäjärven puolesta -juttusarjan aiemmat tekstit

Pyhäjärven puolesta vuonna 2014

Pyhäjärven puolesta vuonna 2013

Pyhäjärven puolesta vuonna 2012 

Pyhäjärven puolesta vuonna 2011






Pyhäjärven suojeluohjelma, Sepäntie 7, 27500 Kauttua (Eura), puh. (02) 838 0600