Etusivu   »   Jutut & Julkaisut   »   Pyhäjärven puolesta   »   Pyhäjärven puolesta 2016     
Pyhäjärven puolesta 2016

Viva La Kuore!

Ulappavesillä viihtyvä kuore, tai paikallisemmin norssi, on yksi Pyhäjärven runsaslukuisimmista kalalajeista. Vihertävän, kyljistään hopean harmaan pienehkön kalan tuntomerkkeihin kuuluvat vakuuttava hammaskalusto ja lohikaloille tyypillinen rasvaevä. Rasvaevästään huolimatta kuore luokitellaan nykyään kuorekaloihin. Tyypillisin saaliskala Pyhäjärvellä sopii kooltaan yleensä haarukkaan 8–16 cm. Kuoreen kasvu on Pyhäjärvellä suhteellisen nopeaa, ensimmäisenä talvenaan se yltää yleensä 10 cm:n pituuteen. Suurimmat yksilöt voivat venyä elämänsä aikana hieman 30 cm:n paremmalle puolelle. Tänä syksynä kuoreet ovat olleet odotettua pienikokoisempia.

Kuoreen kasvussa voi olla varsin paljon vuosien välistä vaihtelua. Tiheän kannan aikana kasvu yleensä heikkenee ravintokilpailun vuoksi, kun ravintoa jää vähemmän kalayksilöä kohden. Myös lajienvälinen ravintokilpailu heijastuu kuoreen kasvuun. Kalastus ja petokalojen saalistus tasapainottavat kasvua – harvennetussa joukossa kala kasvaa paremmin. 

Kuore onkin tärkeä ravintokohde monille petokaloille. Pyhäjärvessä keskeisin kuoreen ahmija on ahven. Kuore taas itse nauttii ravinnokseen mieluiten eläinplanktonia, kuten vesikirppuja ja hankajalkaisia, jotka puolestaan syövät kasviplanktonia (siis vähentävät esimerkiksi sinileviä). Näin ollen puhtaasti veden laadun kannalta kuore on haitallinen laji. Kuore onkin vakiinnuttanut roolinsa hoitokalastettavien lajien listalla. 

Pyhäjärvellä kuoretta on perinteisesti saatu eniten talvinuotalla, eritoten viimeisillä jäillä, kun kuoreparvet valmistautuvat keväiseen kutuunsa. Toisin kuin kuoreet yleensä, Pyhäjärven kuoreet eivät nouse jokiin, vaan kutevat järveen. Viime vuosina kuoretta on pyydetty myös syksyllä avovesinuottauksella. Suurimmat vuosittaiset saaliit ovat olleet 180 000 kg:n luokkaa. Jälleen kuluvana syksynä kuoreen pyyntiin on kohdennettu Pyhäjärven suojeluohjelman ja Pyhäjärven kalastusalueen myöntämään erityistä kuorerahaa. Kuore on haluttu ruokakala Keski- ja Itä-Euroopassa. Viennin ongelmana on kuitenkin ollut riittävän ja tasaisen volyymin ylläpitäminen suuren kysynnän kattamiseksi. Valtaosa saaliista meneekin edelleen turkistuotannon rehuksi. Tilanne on vähintäänkin surullinen, resurssitehokkuutta, lähiruokaa, ekologisuutta ja vähähiilisyyttä uhkuvana aikakautena.  

Erityisen surulliseksi asian tekee se, että kuore on mielestäni yksi parhaista ruokakaloistamme. Kuore soveltuu erinomaisesti savukalaksi tai paistinpannulle. Kala on rakenteeltaan muikunkaltainen, lihaltaan hieman pehmeämpi. Tuoksu on raikkaan kurkkumainen. Maku on hienostunut, hieman kuhaa muistuttava. Ja mikäli onnistuu saamaan mädin turvottamaa kevätkuoretta, ei sen laadukasta mätiä kannata jättää käyttämättä. Oivallisimmin vaaleankeltainen pienirakeinen mäti maistuu suolattuna siirtoalustan virkaa toimittavan ohuen saaristolaisleipäviipaleen päältä suurena kökönä, smetanasipaisulla terästettynä. 

Kuitenkin ehkä yksinkertaisin tapa kuoreen valmistamiseen on paistaminen pannulla. Perkaaminen on hyvin yksinkertaista: 1. Pää pois saksilla, 2. sisälmykset pois sormella, 3. huuhtelu juoksevassa vedessä (ks. muikun perkaaminen Youtubesta ja sovella). Peratut kuoreet kieritellään ensin kananmunassa ja sitten ruisjauho-suola-mustapippuri -seoksessa. Paistamiseen käytetään voita. Kylkeen voi mätkäistä vaikka aiolia, mutta tekee kauppansa sellaisenaankin! 

Erinomaisuudestaan huolimatta kuoretta voi olla kaupoista vaikea löytää. Näin ollen julistettakoon valveutuneille kalansyöjille ja muillekin kulinaristeille, jotka tuntevat kasvavan kuoreen himon sisimmässään, haasteeksi kysyä kuoretta kalatiskeiltä ja -myymälöistä.

Teksti: Tero Forsman, asiantuntija, Pyhäjärvi-instituutti

Syyskuu: Olipa kerran rehevämpi Pyhäjärvi

Jääkauden jälkeen tässä Pyhäjärvi-instituutin kohdalla lainehti Itämeri. Maankohoamisen seurauksena meri on hitaasti, mutta varmasti siirtynyt nykyiselle paikalleen. Noin 5600 vuotta sitten maa oli noussut niin paljon, että Pyhäjärvi kuroutui merestä ja muodostui järvi. Ihmiset olivat asuttaneet rantoja jo paljon kauemmin, vanhimmat havainnot ihmisasutuksesta ovat 9000 vuoden takaa. Järvi oli jo silloin rantojensa asukkaille tärkeä, oletettavaa on, että se toimi kalavetenä ja auringossa läikehtivä järvenpinta tyynnytti jo silloin katsojan ajatukset. 

Järvien pohjaan tallentuu jälkiä menneistä otuksista ja niitä tutkimalla voidaan selvittää, minkälainen järvi oli syntymänsä aikoihin ja sen jälkeen. Pohjaan kerrostunut mutapatja on aikajärjestyksessä oleva luonnonhistoriallinen arkisto, johon on taltioitunut vesistön ja sen lähialueen ympäristöhistoria. Tätä tutkivaa tieteenhaaraa kutsutaan paleolimnologiaksi. Paleo viittaa menneeseen ja limnologia sisävesien tutkimukseen. Paleolimnologista tutkimusta tehtäessä järven pohjaan työnnetään pitkä ontto putki, jolla kairataan ja nostetaan ylös pötkö pohjasavea. Kukin kohta pötkössä edustaa tiettyä aikaa, ajoitus voidaan tehdä mm. radioisotooppimenetelmällä, joka perustuu siihen, että alkuaineiden isotoopit hajoavat tunnetulla vauhdilla toisiksi alkuaineiksi tai isotoopeiksi. Saven joukosta etsitään eliöiden jäänteitä, kuten eläinplanktonin kuoren palasia, kasviplanktonin eli levien kovia rakenteita ja kasvien siitepölyä. Pohjasaven löydösten perusteella voidaan paitsi kuvata muinaisia järven eliöitä, myös mallintaa erilaisia muuttujia, kuten tutkittavan ajanjakson lämpötilaolot, suolaisuus, pH, syvyysolot, ravinnetaso ja veden väri sekä humuspitoisuus. Myös vesistöä ympäröivän alueen kasvillisuushistoriaa on mahdollista selvittää.

Pyhäjärven paleolimnologinen tutkimus on paljastanut yllättäviä asioita. Löydetyn lajiston perusteella voidaan nimittäin päätellä, että Pyhäjärvi oli syntymänsä jälkeen monta tuhatta vuotta selvästi nykyistä rehevämpi ja sameavetinen järvi. Järvi on sittemmin muuttunut voimakkaasti. Tutkimusaineiston perusteella veden pinta on laskenut mahdollisesti Eurajoen perkaamisen yhteydessä ensimmäisen kerran jo 1600-luvulla, jolloin järven eliöstö muuttui ja järvi alkoi muuttua karummaksi ja kirkkaammaksi. Tätä vaihetta on tarpeen tutkia lisää yhteistyössä arkeologien ja maisemantutkijoiden kanssa. Toisen kerran veden pintaa laskettiin 1850-luvulla, jolloin haluttiin saada lisää viljelymaata ja Pyhäjärven veden pintaa laskettiin noin 2 metriä. Tässä yhteydessä järven valaistusolot muuttuivat niin että pohjaan tuli enemmän valoa ja vesikasvit pääsivät runsastumaan. Kasvit voittivat ravinnekilpailussa levät ja vesi kirkastui. Todennäköisesti myös pohjaveden osuus Pyhäjärveen tulevista vesistä kasvoi ja se lisäsi veden kirkkautta – tämä tosin vaatii lisätutkimusta. Seurasi siis kirkkaan veden jakso, jolloin järvessä oli runsaasti vesikasveja ja suuria vesikirppuja, jotka pystyivät laiduntamalla pitämään veden kirkkaana. Tästä voidaan päätellä, että eläinplanktoniin kohdistui vain vähän kalojen saalistusta. Pyhäjärven luontaista planktonin syöjää kuoretta kalastettiin tehokkaasti, eikä järveen oltu vielä istutettu siikaa ja muikkua. 

Siika istutettiin Pyhäjärveen 1910-luvulla. Sen vaikutus eläinplanktoniin ei näy tutkimuksissamme kovin selvästi, mutta muikun istutus 1950-luvulla näkyy erittäin selvästi siten, että eläinplanktonin keskikoko pienenee ja määrä vähenee. Tämä kiihdytti omalta osaltaan rehevöitymiskehityksen alkua, sillä levät pääsivät runsastumaan, kun eläinplankton ei niitä enää pystynyt yhtä tehokkaasti laiduntamaan. Valitettavasti myös tehostuneen maatalouden ja asutuksen ravinnekuormitus alkoi kasvaa samaan aikaan, jolloin järvi alkoi jälleen palautua rehevämmäksi. Toisaalta 1990-luvulla alkaneiden vesiensuojelutoimien vaikutus näkyy tutkimuksessa selvästi. Kirkkaan ja karun veden lajien osuus on jälleen kasvanut ja rehevyyttä kuvastavien vähentynyt.     

Tutkimus osoittaa, että ihmistoiminta on vaikuttanut Pyhäjärveen jo kauan. Järvi on reagoinut muutoksiin voimakkaasti ja koko ekosysteemin tasolla. Näiden suurten muutosten ymmärtäminen antaa meille ymmärrystä siihen, miten voimme sekä valuma-alueella että järvellä varautua tuleviin ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin.  

Pyhäjärven paloelimnologista tutkimusta ovat rahoittaneet Suomen akatemia ja Nesslingin säätiö. Uusi tutkimusartikkeli (englanniksi) on luettavissa osoitteessa:  
http://link.springer.com/article/10.1007/s10750-015-2552-2

Teksti: Anne-Mari Ventelä, Pyhäjärvi-instituutin vesistötoimialan päällikkö ja Turun yliopiston akvaattisen ekologian dosentti

Elokuu: Hyviä käymäläntyhjennyskokemuksia ja hajuttomia huussikäyntejä

Kesälomat ja mökkikausi ovat vilkastuttaneet myös jätevesineuvontaa. Vaikka lainsäädäntö elää ja muuttuu, eikä sen lopullista muotoa tiedetä, haluavat monet Pyhäjärvenkin rannoilla kesäänsä viettävät mökkiläiset parantaa jätevesien käsittelyä oman lähiympäristönsä ja lähivesiensä hyvinvoinnin vuoksi. Monet hyvin varustellut mökit hoitavat omat jätevetensä umpisäiliöiden ja harmaavesisuodattimien avulla. Kantovesikiinteistöillä varsinaista asetuksen vaatimaa puhdistustarvetta ei ole. Pääasia silloin on, etteivät vedet pääse valumaan suoraan vesistöön. Kuitenkin kantovesikiinteistöilläkin esimerkiksi vanhojen käymälöiden uusiminen tai muuttaminen kompostoiviksi parantaa ympäristökuormitusta ja käymäläkokemusta.

Käymälät ovat olleet usein pihan perälle sijoitettuja koppeja, joissa käymälän alle kaivettuun kuoppaan kertyvät sekä kiinteät että nestemäiset jätteet. Toiset lapioivat jätökset aika ajoin lähistön maastoon ja kuoppaavat jätökset. Toiset siirtävät koppia ja peittävät olemassa olevan kuopan. Löytyy myös niitä haisevia versioita, joissa kaikki neste ja kiinteä jäte kerätään isoon saaviin ja sitä heiluttelematta pyritään käymäläsaavi kerran kesässä tyhjentämään.

Markkinoilla on paljon valmiita käymäläratkaisuja, joissa jätökset esimerkiksi pakastuvat, palavat tuhkaksi tai kompostoituvat valmiiksi mullaksi. Suotonesteet tai virtsat hyödynnetään puutarhan lannoitteena tai hygienisoinnin jälkeen levitetään laimennettuna maastoon. Laitevalmistajien käymälät ovat helppoja asentaa ja hajuttomia käyttää. Kuitenkin ne saatetaan kokea kalliiksi, jos käyttöä mökin käymälällä on vain kesäloma-aikaan muutama viikko vuodessa. 

Käymäläjätteen heittäminen luontoon tai kuoppaaminen maahan on kielletty lailla. Käymäläjäte tulee aina käsitellä ja helpoin tapa siihen on kompostointi. Myös virtsa tai suotoneste tulee käsitellä hygenisoimalla tai haihduttamalla. Kompostointi ei välttämättä vaadi erityistä laitetta, vaan sen voi toteuttaa myös itse kotoa löytyvillä tai kaupoista helposti saatavilla tarvikkeilla. Ihmemies MacGyverin purukumi ja klemmari eivät tässä kuitenkaan auta, vaan yksinkertaisimmillaan olemassa olevan käymälän tuunaa saavilla, pulkalla ja muoviputkella. 

Käymälän pohjalle asennetaan vanha pulkka tai muu laakea astia. Siihen levitetään kerros kuiviketta ja sen tarkoituksena on toimia haihdutusalustana käymälästä tulevalle suotonesteelle. Neste imeytyy kuivikkeeseen ja haihtuu, tai se voidaan astian avulla kerätä talteen ja laimennettuna hyödyntää lannoitteena. Käymälän tyhjennysluukku kannattaa pitää auki, jolloin happea riittää ja haihtuminen onnistuu kunnolla. Kuivike vaihdetaan ja kompostoidaan tarpeen mukaan.

Pulkan päälle asennetaan kiinteää käymäläjätettä varten saavi tai muu keruuastia. Astian pohjalle tehdään reikiä, jotta suotoneste pääsee valumaan ulos. Tällöin ei tarvitse käsitellä lilluvaa jätöstä jatkossa. Saavi asennetaan sopivalle korkeudelle ja sen suun on hyvä olla niin iso, että se peittää kokonaan pöntön istuinalueen. Saavin alle laitetaan puupalikat tai kivet/tiilet, jotta neste pääsee valumaan saavin alla olevaan pulkkaan. 

Käymälän hajuttomuutta ja kompostoinnin hapensaantia voidaan parantaa muoviputkella. Putki asennetaan käymälän sisätilaan niin, että se läpäisee käymälän istuinosan ja tulee suorana läpi katosta. Tällöin kompostoitumisen tarvitsemaa happea riittää saavissa, haihtuminen tehostuu pulkassa ja käymäläkokemus pysyy mukavan hajuttomana, kun hajut kulkeutuvat katon yläpuolelle. Käymälässä käytetään kuiviketta aina käynnin jälkeen. Sitä ei kannata pistää liikaa, jotta kompostoituva massa säilyy mukavan muhevana. Toisaalta, jos kuiviketta on liian vähän, alkaa käymälä haista ja kerätä kärpäsiä. Kokeilemalla löytyy kompostoinnille parhaat säädöt.

Teksti: Henna Ryömä, suunnittelija, Pyhäjärvi-instituutti

Heinäkuu: Pyhäjärviseutu uusin silmin

Vanhan sanonnan mukaan on mentävä kauas ennen kuin näkee lähelle. Opiskelut kuljettivat minut Jyväskylään asti ja nyt pari vuotta vesibiologiaa yliopistossa opiskelleena vietän kesäni kotiseudulla työharjoittelijana Pyhäjärvi-instituutissa. Honkilahden Lellaisissa varttuneena Koskeljärvi on ollut minulle aina tärkeä virkistäytymispaikka. Kesäisin rauhallisen kalastusreissun tai melontalenkin jälkeen monet murheet tuntuvat pienemmiltä ja mieli kummasti virkeämmältä. Talvisin sielu lepää, kun saa hiihdellä tutuilla hiljaisilla Koskeljärven laduilla. Rakkaan kotijärven arvon ymmärtää vielä paremmin kaupungissa asuessa, kun hiljaisuus ja luonnonrauha eivät enää olekaan itsestäänselvyys. Kuitenkin nyt työssäni Pyhäjärviseutua ristiin rastiin kulkiessa olen myös entistä paremmin ymmärtänyt, mitä kaikkea muuta hienoa Pyhäjärviseutu kätkeekään sisäänsä.

Alueen vesistöt vaikuttavat monin tavoin alueen asukkaisiin. Monet saavat järvestä elinkeinon suoraan tai välillisesti. Toiset vastaavasti virkistäytyvät vesistöissä vapaa-ajallaan esimerkiksi kalastellen, meloen, kunnan rannoissa polskien tai omalla mökillä saunoen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että alueen vesistöistä pystyy nauttimaan monin tavoin, vaikkei olisikaan mahdollisuutta liplatella varpaitaan omalla laiturilla. Pyhäjärviseudulla riittää nähtävää eikä kannata turhaan sivuuttaa lähialueen matkailu- tai virkistäytymismahdollisuuksia. 

Pyhäjärvi itsessään on Suomenkin mittakaavassa melko ainutlaatuinen sisävesikohde; 25 kilometrin pituista aavaa järvenselkää kelpaa katsella, sillä jopa täällä tuhansien järvien maassakin yhtä pitkä ulappa alkaa olla jo harvinaisuus. Pyhäjoen ja Yläneenjoen valuma-alueet tarjoavat monenlaista nähtävää. Maaseutumaisema on jokivarsissa parhaimmillaan, lukuisat kosteikot tarjoavat monipuolisen elinympäristön monille vesilinnuille, ja pienet purot sivuojissa miellyttävät silmää. Vastaavasti jo artikkelin alussa ihannoimani Koskeljärvi on Lounais-Suomen suurin mökitön järvi ja suosittu melonta- ja retkeilykohde. Myöskään Suomen kansallismaisemiin kuuluvaa Köyliönjärveä peltoaukeineen ja kirkkosaarineen ei sovi unohtaa.

Usein elämä on hektistä suorittamista moneen suuntaan, vapaa-aika vähissä ja sekin vähä erilaisen viihde-elektroniikan ja älylaitteiden sävyttämää. Itsestänikin tuntuu toisinaan, ettei aikaa pienelle rauhoittumiselle yksinkertaisesti tahdo löytyä. Joskus olisi kuitenkin hyvä ottaa tunnetun pohjanmaalaisen punk-yhtyeen sanoin itselleen pieni pala rauhaa, tehdä edes lyhyt retki lähimaastoon ja tutkia, mitä kaikkea mielenkiintoista sieltä voikaan löytyä. Istua hetki rantakalliolla, katsella auringon laskua ja kuunnella, kuinka kuikan huudot kaikuvat kesäillassa. Sillä liian usein tältä arjen kauneudelta sulkee silmänsä ja erehtyy virheellisesti pitämään sitä kaikkea itsestäänselvyytenä. Toivon todella, että aina ei tarvitsisi lähteä kauas ennen kuin tajuaa, mitä kaikkea hyvää ympäriltään voikaan löytää!

Teksti: Lauri Anttila, harjoittelija, Pyhäjärvi-instituutti

Kesäkuu: Valveudutaan vesiensuojeluun

Ympäristöalalla on todella laaja kirjo erilaisia vesistöalan osaajia, asiantuntijoita ja tutkijoita. Nämä vesistöalan ammattilaiset osaavat kerätä tietoa vesistöistä ja niiden tilasta, sekä luoda tulevaisuudenvisioita. Turun Yliopiston maantieteen opiskelijana vesistöt ovat minulle, sekä monelle kanssamaantieteilijälle, hyvinkin tuttu teema. Erilaisia tutkimuksia, sekä niihin liittyviä mittauksia vesistöjen ympärillä on tehty valtava määrä. Maantiede itsessään pitää sisällään lukuisia vesistöihin liittyviä tarkemmin kohdistettuja tutkimusaloja, joiden yhteistyöllä voidaan saada aikaan paljon hyvää vesistöjen tilan parantamiseksi. Jo olemassa olevaan, sekä jatkuvasti tuotettuun tutkimustietoon sisältyy valtava käytettävissä oleva potentiaali, jota hyödyntämällä on mahdollisuus tehdä ennaltaehkäisevää ja hoitavaa työtä vesistöjen kunnossapitämiseksi.
 
Suomessa yli hehtaarin kokoisia järviä on 56 000, ja sisävedet kattavat koko Suomen pinta-alasta yli 10 %. Järvien lisäksi myös pienempiä sisävesiä kuten lampia ja kosteikkoja on runsaasti. Ilmastonmuutoksen myötä sisävetemme ovat jatkuvassa muutoksessa ja joutuvat kokemaan uudenlaista kuormitusta. Talvien ollessa leudompia ja kesien ollessa sateisempia, huuhtoutuminen ja valunta lisääntyvät, ja niiden mukana vesistöihin pääsee yhä enemmän ravinteita ja muita sinne kuulumattomia aineita.  Vesistöistä kiinnostuneena luonnonmaantieteen opiskelijana kysymykset vesistöjen tulevaisuudesta ovat minulle tärkeitä. Ilmastonmuutoksesta johtuen vesistöjen ravinnekuormitus ja pilaantumisriski kasvavat, ja tästä syystä myös tarve vesistöjen suojelutyölle on kasvava.

Suomessa vesistöjen turvaamiseksi on tehty monenlaisia toimia. Kiinnostuin erityisesti Pyhäjärvi-instituutista, sillä se on toiminut alansa pioneerina. Muita vastaavia säätiöitä Suomessa ovat Vesijärvisäätiö ja Vanajavesikeskus. Myös Pohjanmaalle on vireillä vastaavanlainen toimilaitos. Lisäksi Suomessa toimii Suomen Vesiensuojeluyhdistysten liitto ry., jonka jäseniä ovat yksitoista pienempää alueellista vesiensuojeluyhdistystä. Ne toimivat ympäri Suomea lähes jokaisessa maakunnassa. Edellytyksiä monipuoliselle ja kattavalle vesiensuojelulle löytyy, mutta toteutuksessa ollaan silti vielä osittain riittämättömällä tasolla.

Ennaltaehkäistäksemme vesistöjen pilaantumista ja edesauttaaksemme puhtaiden vesien säilymistä, avainasemassa on olemassa olevan tiedon oikeanlainen hyödyntäminen ja jakaminen niin asiantuntijoiden kuin kuluttajienkin kanssa. Tietoa on saatavilla runsaasti, ja sitä kerätään jatkuvasti. Monien vesiensuojelutoimijoiden, kuten Pyhäjärven suojeluohjelman ja Vesistökunnostusverkoston tavoitteena onkin juuri vesiensuojelutietoisuuden lisääminen tarjoamalla ajankohtaista tietoa. Toinen toistuva kärkiteema vesiensuojelutoimijoiden keskuudessa on yhteistyön lisääminen ja verkostoituminen, jolloin tietoverkkoa saataisiin laajennettua ja vesiensuojeluverkostoa yhtenäistettyä.

Vesistöjen hyvä tila ei ole yksinomaan luontomatkailijoiden ja mökkeilijöiden etu. Puhtaat vesistöt ovat monien elinkeinojen toiminnan kulmakivi ja siten myös tärkeä osa Suomen taloutta ja toimivaa yhteiskuntaa. Vesistöjen lähettyvillä asuvilla, mökkeilevillä ja muuten vain liikkuvilla ihmisillä on suuri vastuu vesistöjen kunnosta. On tärkeää tiedostaa omat mahdollisuutensa vaikuttaa vesistön puhtauteen, ja siksi tietoa on jaettava myös kuluttajille.
 
Puhdas vesi on jokaisen etu, ja sitä tarvitaan kaikkialla!

Teksti: Suvi-Tuulia Haakana, harjoittelija, Pyhäjärvi-instituutti

Toukokuu: Muisteluksia Pyhäjärven tutkimuksen ja suojelun vuosikymmeniltä

Muistan hyvin ensimmäisen julkisen esiintymiseni Pyhäjärvi-seudulla syksyllä 1982. Kollegani Martti Soikkelin oppilaat tekivät 1980-luvun alussa paikallisella rahoituksella kesäisin tutkimusta Pyhäjärvellä, ja tapana oli kertoa kesän tuloksista syksyllä paikallisille asukkaille. Olin aloittanut Turun yliopistossa elokuun alussa, joten Martti pyysi minua kertomaan yleisesti järvitutkimuksista Suomessa. Kiireisen opetuspäivän aikana ehdin hahmotella puheen sisältöä paperille muutaman ranskalaisen viivan verran. Perillä Säkylän kunnantalolla paljastui, että kyseessä olikin iso yleisötilaisuus, jollaista en ollut osannut aavistaakaan. Heti ovella lehdistö tuli kysymään paperiselostetta esityksestä - vedenottohankkeen takia Pyhäjärvi oli silloin ”kuuma” aihe. Jouduin kertomaan, ettei paperia ollut ja että esitys oli vielä kokonaan omassa päässäni, joten heidän oli koetettava poimia olennainen sisältö puheestani. Hyvin tuo onnistuikin, puhetta oli varsin laajasti referoitu myös valtakunnan lehdissä Helsingin Sanomia myöten.

Varhaisin yhteyteni Pyhäjärven asioihin oli kuitenkin jo 1970-luvun loppupuolella. Olimme 1972-1974 toteuttaneet Suomen ensimmäisen järviekosysteemitutkimuksen Lammin Pääjärvellä, ja jatkotutkimukset olivat käynnissä. Limnologi Hans Vogt soitti minulle ja kysyi, riittivätkö Pääjärvi-tutkimuksen tulokset sen arviointiin, miten mahdollinen vedenotto vaikuttaisi Säkylän Pyhäjärveen, vai pitäisikö itseään Pyhäjärveä vielä tutkia. Vastauksesta ei liene epäilystä! Niin kuin sittemmin on nähty, ihan vähällä tutkimuksella Pyhäjärven ekosysteemin käyttäytyminen ei auennut.

Yksi ensimmäisiä tutkimustehtäviä Turkuun saavuttuani 1982 oli uudistaa Pyhäjärveä koskeva tutkimushakemus Suomen Akatemialle, kun aikaisempi hakemus ei ollut tuottanut tulosta. Nostimme pääkysymykseksi Pyhäjärven poikkeuksellisen kalaisuuden ekologiset perusteet, ja Suomen Akatemia myönsi kolmivuotisen rahoituksen. Siitä alkoi kymmenen johtamani Akatemia-rahoitteisen tutkimushankkeen sarja, jossa selvitettiin muikun kannanvaihtelun syitä, rehevöityneiden järvien kunnostusta sekä ravintoverkkojen rakennetta luonnon isotooppien avulla.

Jo ensimmäistä hanketta suunniteltaessa kiinnitin huomiota siihen, että Pyhäjärven ulkoinen kuormitus oli liian korkea ja voisi johtaa järven rehevöitymiseen. Tämä uhka kirkastui itselleni 1980-luvun aikana niin, että ryhdyin siitä puhumaan myös julkisesti, kannustaen toimintaan kehityksen torjumiseksi. En toki ollut ensimmäinen - Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksen toiminnanjohtaja Kyösti Jumppanen varoitti rehevöitymisestä jo 1980-luvun alkuvuosina, kun fosfori- ja perustuotantoarvot kohosivat parina vuonna hälyttävästi, ja vuonna 1982 koettiin syanobakteerien massaesiintymä. 

Kun Pyhäjärven suojelurahasto perustettiin 1995, taistelu Pyhäjärven rehevöitymistä vastaan siirtyi paikallisten toimijoiden vastuulle. Toiminnan jatkuvuus vahvistui, kun Pyhäjärvi-instituuttiin perustettiin vesistötoimiala vuonna 2006. Pyhäjärvellä tutkimusta on tehty pitkälti järven hoidon tarpeista lähtien, ja toisaalta hoitoa on suunniteltu tutkimustiedon pohjalta. Myös kansainvälinen yhteistyö on ollut vilkasta, ja tietoa on haettu kaikkialta maailmasta. Pyhäjärven suojelurahaston menestyksen keskeinen perusta on juuri tutkimuksen luonteva ja vahva osuus toiminnassa.
 
Syksyn 1982 esitelmätilaisuuden lopuksi istutimme Martti Soikkelin kanssa Säkylän kunnantalon puistoon tammen Turun yliopiston lahjana Säkylän kunnalle. Olen ristinyt tämän tammen ”hyvän tiedon puuksi”. Tammi on sitkeä, hidaskasvuinen, mutta vankka ja pitkäikäinen puu - sellaisena se sopii hyvin kuvaamaan myös Pyhäjärven suojelun ja tutkimuksen vaiheita!

Teksti: Professori emeritus Jouko Sarvala, Pyhäjärven suojelija -palkinto 18.4.2016

Huhtikuu: Tempauksia ja tiedotusta Pyhäjärven puolesta

Pyhäjärven suojeluohjelman työ tapahtuu suurimmaksi osaksi erilaisten projektien kautta. Järven tilaa seurataan, järveä tutkitaan ja valuma-alueen kuormitusta pyritään pienentämään. Työ on haastavaa, koska muuttuvia tekijöitä on paljon ja esimerkiksi ilmasto-olosuhteet vaihtelevat. Pitkäjänteisellä työllä, seurannalla ja ennen kaikkea toimijoiden välisellä yhteistyöllä on kuitenkin saavutettu tuloksia, jotka ovat nähtävissä, kun järven tilaa tarkastellaan pidemmältä aikaväliltä. Viime vuoden lopun leväesiintymät yllättivät, mutta selittyvät poikkeuksellisen valoisalla ja lämpimällä syksyllä, sekä runsaiden sateiden aiheuttamalla kuormituksella.

Pyhäjärven suojelutyön yksi tärkeä osa on asukkaiden ja suojelutyön välinen yhteys. Tiedottamista Pyhäjärven suojelutyöstä, oikeaa tietoa järven tilasta ja vedenlaadusta tehdään tiedotteilla, facebookissa, twitterissä, paikallislehtien ”Pyhäjärven puolesta” -palstalla, ”Puhdas vesi, paremmat evä(ä)t” -blogissa ja erilaisissa tapahtumissa. 

Pyhäjärven suojeluohjelman tiedotuslehti, Laituri, on ollut tärkeä tiedotuskanava. Se ilmestyi vuosina 2003–2013 vuosittain ja jaettiin kaikkiin järven valuma-alueella sijaitseviin koteihin ja kesäasuntoihin. Viime vuonna Laituri-lehti toteutettiin yhteistyössä Pyhäjärven Järvipelastajien kanssa ja levikkialuekin hiukan laajeni. Tänä vuonna lehdellä on välivuosi, mutta vedenlaadusta tiedotetaan kevättempauksessa, joka järjestetään Kauttuan Kuvassa 19.4. Tilaisuudessa jaetaan tietoa Pyhäjärven viime vuoden vedenlaadusta, suojeluohjelma esittelee toimintaansa ja tarjoaa kiinnostuneille ”Järven tarina” -elokuvanäytöksen. Salien istuinpaikkojen määrä rajaa osallistujamäärää ja tilaisuuteen on siksi ennakkoilmoittautuminen. Isommin tempaistaan kesäkuussa 18.6. Luontokapinetissa, jossa on ohjelmassa toimintaa ja tietoa kaikenikäisille. Keskustelu lehtien palstoilla on hankalaa ja toivommekin, että pääsette paikalle keskustelemaan kevään ja kesän tilaisuuksiin.

Pyhäjärvikummius on yksi asukastyömuoto ja tapa toimia järven hyväksi. Pyhäjärvi on kummeille tärkeä ja kummit ovat Pyhäjärvelle tärkeitä. Kummit ovat niitä, jotka pitävät järvestä huolta ja välittävät. Niitä, joita kiinnostaa, mitä järvelle kuuluu. Pyhäjärvi on suuri järvi ja sille mahtuu monta kummia. Jos et ole vielä Pyhäjärvikummi, niin voit liittyä kummiksi ilmoittamalla yhteystietosi Pyhäjärvi-instituuttiin. Kummeille lähetämme aika ajoin postia ja kerromme, mitä järvelle kuuluu ja mitä siellä tapahtuu. Kummit ovat myös halutessaan auttamassa esimerkiksi Pyhäjärven suojelutempausten järjestelyissä. Kummius ei velvoita osallistumaan, mutta halutessaan voi olla hyvinkin aktiivinen. Asukastyöstä iso osa tapahtuu myös Pyhäjärven suojeluyhdistyksen ja Pyhäjärven Järvipelastajien kautta. 

Kevään tullessa Pyhäjärven jää sulaa ja vesi kuljettaa rannoille kasvimassaa. Kyläyhdistykset, ranta-asukasyhdistykset ja viime kesänä Euran kunnan nuorisotyön nuoret ovat tempaisseet rantatalkoilla. Rantatalkoita Pyhäjärven suojeluohjelma on tukenut järjestämällä rannalle lavan biomassaa varten. Mikäli oma yhdistyksesi on kiinnostunut talkoiden järjestämisestä Pyhäjärven rannoilla ja valuma-alueella, niin ota yhteyttä Pyhäjärven suojeluohjelmaan.

Tietoa järvestä on siis jaossa ja tapahtumia on tulossa. Toivomme vilkasta keskustelua hyvässä hengessä, aktiivista osallistumista ja riemukasta kesää Pyhäjärvellä ja sen rannoilla.

Teksti: suunnittelija Henna Ryömä, Pyhäjärvi-instituutti, Pyhäjärvikummien yhteyshenkilö

Maaliskuu: TULKAA TALVET TAKAISIN

Tällä viikolla työaikaa on kulunut aikaa aivan liikaa auton ratissa siirtyessä paikkakunnalta toiselle ja kokouksesta kokoukseen. Toisaalta tuttuja reittejä ajaessa tulee pohdiskeltua kaikenlaista. Viime päivinä mielessäni on vahvasti pyörinyt talvien muuttuminen. Tiistaina ajaessani Porista kohti Euraa havahduin, että joko nyt on kevät. Maaliskuu on vasta alkanut ja aurinko paistaa lämpimästi sulattaen teiltä ja pelloilta lunta ja jäätä. Vesi solisee ojissa ja puroissa ja räystäät tippuvat. Matkalla pysähdyin huoltoasemalla ja avuliaan myyjän tankatessa autoani juttelimme talvien muuttumisesta. Muistelimme lapsuuden maaliskuisia lumihankia. Joka talvi oli niin vahvat hankikannot, että hangella pääsi hiihtämään, potkimaan kelkalla, juoksemaan ja joskus ajamaan pyörällä tai jopa mopolla.

Milloin viimeksi on ollut hankikantoja? Itse muistan 2000-luvulta yhden talven, jolloin pääsin kotiovelta hiihtelemään hankikannoilla Kiukaisten ja Euran peltoaukeilla. Pääosin talvet ovat olleet hyvin leutoja, lyhyitä ja vaihtelevia. Sateet ovat viime talvina tulleet pääosin vetenä ja talvitulvat ovat olleet lähes jokavuotisia. Vesistöillemme leutojen, runsassateisten talvien yleistyminen ovat uhka. Talvisateet huuhtovat maa-alueilta runsaasti mukaansa humusta, kiintoainesta ja ravinteita. Kosteikot eivät talviaikana sido ravinteita yhtään ja pahimmillaan suuret virtaamat huuhtovat kosteikoista ja laskeutusaltaista sinne pidättyneen aineksen.

Kuluva talvi on ollut vesistökuormituksen kannalta hyvin hankala. Loppuvuosi 2015 oli hyvin lämmin ja sateinen. Joulukuun alussa esimerkiksi Yläneenjoen virtaama oli yli kaksinkertainen ajankohdan keskimääräiseen virtaamaan nähden. Vaihtelu on ollut hyvin voimakasta. Tammikuun puolivälissä oli kovat pakkaset ja virtaama pieneni aivan minimiin. Tammi-helmikuun vaihteessa sää taas lämpeni ja vettä satoi reippaasti, mikä kasvatti virtaamat taas huippulukemiin. Sulan ja pakkasen jatkuva vaihtelu lisää maa-aineksen ja ravinteiden huuhtoutumista merkittävästi. Kun maa on muutoin roudassa ja pintakerros sulaa, maa-aines liukuu herkästi vesisateen mukana roudan pinnalta vesiin. Paitsi että se lisää vesistökuormitusta, se heikentää maaperän kasvukuntoa, kun tärkeää eloperäistä ainesta ja ravinteita huuhtoutuu pois. Maaperän kasvukunnon turvaaminen ja parantaminen onkin keskeinen ravinnehuuhtoutumien vähentämismenetelmä.

Tällä hetkellä päivä pitenee kukon askelin. Siitä olen nauttinut työpäivien jälkeen hiihtelemällä seudun järvien jäillä. Pyhäjärvellä eräänä iltana hiihdellessäni pohdin, että mitähän jään alla tapahtuu. Pyhäjärvelle jää tuli vasta tammikuun alussa 2016. Aiemmin, kun jääpeitteinen aika oli selvästi pidempi, järveen tuleva kuormitus ehti laskeutua jääpeitteisenä aikana suurelta osin Pyhäjärven syvänteeseen. Kun järvi velloo vapaana pitkälle talveen, kuormitusta tulee runsaasti ja jääpeitteinen aika jää lyhyeksi, ravinteet ja kiintoaines eivät ehdi laskeutua, vaan pyörivät vesimassassa lähes ympäri vuoden. Se lisää veden sameutta sekä leväkukintojen ja rehevöitymisen riskiä. Talvien lämpeneminen, sateisuuden lisääntyminen ja talvitulvat ovat yksi suurimmista vesiensuojeluhaasteista tällä hetkellä. Haitallisten vaikutusten torjumiseen tarvitaan kaikkien alueella toimivien ja vaikuttavien tahojen osaaminen ja tahto.

Järven jäältä palattuani korvissa soi (alkuperäisestä sanoituksesta hieman poiketen) korvamato: Tulkaa talvet takaisin, olkaa niin kuin ennenkin…

Teksti: Teija Kirkkala, toiminnanjohtaja, Pyhäjärvi-instituutti

Helmikuu: Viisasta veden käyttöä

Mitä on ”vesiviisas kiertotalous”?  Se kuulostaa ensi kuulemalta melko vaikealta. Kun asiaa lähtee pohti-maan, alkavat termitkin avautua. Vesiviisautta kiertotaloudessa. Veden viisasta käyttöä kaikissa toiminnoissa ja tuotannon kaikissa vaiheissa - kestävää vedenkulutusta.

Pyhäjärvi-instituutti on mukana ”Kohti vesiviisasta kiertotaloutta” -hankkeessa. Hanketta vetää Suomen ympäristökeskus ja mukana ovat Pyhäjärvi-instituutin lisäksi Future Earth Suomi, Ympäristötiedon foorumi, Digipolis, Oulun yliopiston Thule-instituutti, Baltic Sea Action Group, SITRA ja Kaskas Media. Rahoitus hankkeelle tulee Nesslingin säätiöltä. 
Pyhäjärviseutu on valittu hankkeen yhdeksi tarkastelualueeksi. Hankkeessa tuotetaan tietoa siitä, miten kiertotalous ja vesi linkittyvät toisiinsa ja pyritään mallintamaan, pystyttäisiinkö ruoantuotannon vesi- ja kertotaloutta tehostamalla parantamaan vesien tilaa. Hankkeessa pyritään tuomaan ajankohtaista tietoa vesiviisaasta kiertotaloudesta alueen toimijoille. Maaliskuussa järjestetään vesiin ja lannan ravinteiden hyötykäyttöön liittyvät seminaaripäivät, johon on koottu alueen yrityksistä esimerkkejä hyvistä ratkaisuista sekä tietoa rahoitusmahdollisuuksista ja eri tekniikoista. Toinen seminaaripäivä koskee kokonaan lannan hyötykäyttöä. Lisätietoa seminaarista löytyy esimerkiksi Pyhäjärvi-instituutin nettisivuilta. Tilaisuus on kaikille avoin, tervetuloa mukaan!

Kiertotaloudella tarkoitetaan kaikkien materiaalien kierrättämistä ja uudelleen käyttämistä. Pyhäjärven ja muiden vesistöjen kannalta on tärkeää kierrättää ja hyödyntää ravinteet niin tehokkaasti, ettei niitä huuh-toudu vesiin liikaa. Vesissä ravinteet aiheuttavat rehevöitymistä, mikä näkyy esimerkiksi vesikasvillisuuden ja levien runsastumisena. Toisaalta on tiedossa, että maaperästä louhittava fosfori tulee loppumaan lähivuosikymmeninä, joten siksikin meidän tulisi kierrättää ravinteet mahdollisimman tehokkaasti. On tuhlausta päästää ravinteita ja eloperäistä ainesta pelloilta, metsistä ja soilta valuvien vesien ja jätevesien mukana vesistöihin. Uusia innovaatioita tarvitaan. Peltojen kasvukuntoon vaikuttamalla esimerkiksi parantamalla maan rakennetta, lisäämällä orgaanisen aineen määrää ja oikealla lannoituksella, parannetaan satoisuutta ja maaperän vesitaloutta. Samalla vaikutetaan myös ravinteiden kulkeutumiseen valumavesien mukana. Ravinteiden parempaa hyödyntämistä ovat myös ravinteiden talteenotto jäte- ja valumavesistä, lietteiden hyödyntäminen, kompostoivien käymälöiden ja kuivakäymälöiden käyttö ja suuremmassa mittakaavassa kasvistuotannossa syntyvien jätevesien (joissa ei haitta-aineita eikä hygieniaongelmia) kierrättäminen esim. kasteluvetenä.

Vesiviisaus on oikeastaan aika hieno sana. Se liittyy teollisuuteen, alkutuotantoon, kalastukseen ja järvika-lan käyttöön, puhtaan veden kaikenlaiseen hyödyntämiseen ja veden puhdistamiseen. Termin alle piiloutuu myös moni Pyhäjärveä koskettava teema. Vesiviisautta on kuormituksen vähentäminen jo ennen vesistöön pääsyä. Se on vesistöjen viisasta käyttöä, niin että myös tulevilla sukupolvilla on vettä käytettäväkseen. Se kertoo meidän, luonnonvesien ja pohjavesien käyttäjien, viisauden tarpeesta.

Kohti vesiviisasta kiertotaloutta on hieno tavoite. Se on myös iso kokonaisuus. Suuri osa kiertotalouden vesiviisaudesta liittyy säädöksiin ja lainsäädäntöön. Vesiviisas -hankkeessa selvitetäänkin mahdollisia lain-säädännöllisiä rajoitteita vesiviisaan kiertotalouden toteuttamiselle ja pyritään vaikuttamaan niihin. Iso osa siitä on myös uuden ja uudemman teknologian hyödyntämistä. Se on myös uusien teknisten ratkaisujen kehittämistä ja keksimistä. Onneksemme meidänkin alueeltamme löytyy vastuullisia päättäjiä, tuottajia ja yrityksiä, jotka haluavat kehittää toimintaansa vesiviisaaseen suuntaan ja etsivät ja löytävät keinoja sivuvirtojen hyödyntämiseen ja kiertotalouden kehittämiseen. Toivottavasti sääntely pysyy kehityksen mukana ja kannustaa vesiviisaaseen kiertotalouteen.

Teksti: Henna Ryömä, suunnittelija, Pyhäjärvi-instituutti



Pyhäjärven suojeluohjelma, Sepäntie 7, 27500 Kauttua (Eura), puh. (02) 838 0600