Etusivu   »   Jutut & Julkaisut   »   Pyhäjärven puolesta     
Pyhäjärven puolesta


Pyhäjärven puolesta on artikkelisarja, joka ilmestyy paikallislehdissä (Alasatakunta ja Auranmaan viikkolehti) kuukausittain. Sarjaa on julkaistu jo vuodesta 1995 lähtien. Pyhäjärven puolesta -artikkelisarja jatkuu edelleen vuonna 2016. Keräämme tälle sivulle aina koko vuoden jutut. Vuosien 1995-2014 tekstit löydät tämän sivun alaosasta koottuna pdf-tiedostoihin. Vuoden 2015 jutut löytyvät sivun vasemman sarakkeen linkistä. Siirrämme pikkuhiljaa myös vanhemmat tekstit vasempaan sarakkeeseen.

Maaliskuu 2018: Vesiensuojelulla kohti terveellisempää elämää?

Monityydyttymättömät omega-3 rasvahapot ovat ihmiselle fysiologisesti välttämättömiä rasvahappoja, joilla on elimistössä monia tärkeitä tehtäviä. Ne toimivat esimerkiksi sydänterveyden ylläpidossa sekä erilaisissa kognitiivisissa toiminnoissa. Tärkeimpiä omega-3 rasvahappoja ovat pitkäketjuiset eikosapentaeenihappo (EPA) ja dokosaheksaeenihappo (DHA), joita ihminen saa lähinnä kalaravinnosta. Maalla kasvavista kasveista saatavat rasvat, kuten rypsiöljy, sisältävät ainoastaan lyhytketjuista alfalinoleenihappoa (ALA), joka sellaisenaan ei ole elimistölle käyttökelpoisessa muodossa. Elimistö pystyy kuitenkin jonkin verran valmistamaan lyhytketjuisesta muodosta pitkäketjuisia monityydyttymättömiä rasvahappoja (mm. EPA ja DHA), mutta muuntotehokkuus on kuitenkin melko alhainen. Tämän myötä kala onkin ihmiselle erinomainen omega-3 rasvahappojen lähde, jotta välttämättömien ravintohappojen riittävä saanti pystytään turvaamaan. Viime aikaisten tutkimusten mukaan vesistön tila ja ravintoverkon rakenne vaikuttavat kuitenkin merkittävästi siihen, kuinka laadukasta ravintoa ruokalautasellemme päätyvä kala lopulta on. 

Kalat itsessään eivät juuri tuota pitkäketjuisia omega-3 rasvahappoja, vaan ovat riippuvaisia ravintoverkon alempien tasojen tuotannosta. Vesiekosysteemissä levät tuottavat pitkäketjuisia rasvahappoja, jotka ravintoverkossa siirtyvät eläinplanktonin ja muiden kuluttajien kautta kaloihin. Tästä syystä esimerkiksi muikku on terveellistä ravintoa, koska se syö koko elämänsä ajan rasvahapporikasta eläinplanktonia, joka on vesiekosysteemissä ensimmäisen asteen kuluttaja. Olet mitä syöt -ajattelu siis pätee myös pinnanalaiseen elämään. Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimuksessa (Taipale ym. 2016) havaittiin, että kirkkaiden ja karujen vesien kookkaissa ahvenissa voi olla fysiologisesti tärkeimpiä rasvahappoja lähes kaksinkertainen määrä ruskeavetisiin ja reheviin järviin verrattuna. Järven leväyhteisön koostumus lopulta vaikuttaakin siihen, minkälainen kalaston ravintoarvo lopulta on. Erityisesti panssarisiima-, nielu-, kulta-  ja piilevät ovat tehokkaita pitkäketjuisten omega-3 rasvahappojen tuottajia. Vastaavasti rehevöitymisen seurauksena runsastuvat sinilevät ja viherlevät sisältävät yleensä pieniä EPA ja DHA pitoisuuksia, mikä lopulta näkyy myös ihmisen ravinnossa kalojen köyhemmän ravintoarvon muodossa. Rehevöityminen siis paitsi laskee vesistön virkistysarvoa, myös näkyy järven kalaston ravintoarvossa. Onnistuneilla vesienkunnostustoimenpiteillä voi siis parhaimmillaan olla terveyttä edistäviä vaikutuksia muutoinkin kuin monipuolisemman virkistyskäytön mukanaan tuoman mielihyvän kautta.

Ahvenen osalta tutkimustietoa on olemassa lähinnä kookkaista, vain kalaravintoa käyttävistä yksilöistä. Ahvenen ravinto kuitenkin vaihtuu poikasvaiheen eläinplanktonista vähitellen pohjaeläinravinnon kautta aikuisvaiheen kalaravintoon. Tämä vähittäinen muuttuminen todennäköisesti näkyy myös kalan lihaksiston rasvahappokoostumuksessa. Jyväskylän yliopiston akvaattisten tieteiden osastolla tehtävässä pro gradu -tutkielmassani aiheena onkin ahvenen rasvahappokoostumuksen muutos kasvun eri vaiheissa, sekä järven rehevyyden vaikutus rasvahappojen kertymiseen. Useimmiten kookkaat kalayksilöt ovat halutuimpia ruokakaloja, mutta toisaalta suurimmat yksilöt ehtivät kerryttämään myös eniten raskasmetalleja kuten elohopeaa kudoksiinsa. Tutkimuksen kautta pyrimmekin selvittämään, minkä kokoisena ahven olisi rasvahappokoostumukseltaan parhaimmillaan. Tutkimusjärvinä toimivat meille alasatakuntalaisille hyvin tutut Köyliönjärvi ja Pyhäjärvi. Hypoteesin mukaisesti voimakkaasti rehevöityneessä Köyliönjärvessä ahventen EPA ja DHA pitoisuudet pitäisi olla merkittävästi pienempiä kuin keskiravinteisessa ja kirkasvetisessä Pyhäjärvessä. Jäämme odottamaan, vahvistavatko paikallisten järvien ahvenpopulaatiot aiempien tutkimusten havaintoja. Joka tapauksessa kotimainen järvikala on laadukasta, ekologinen ja proteiinirikas omega-3 rasvahappojen lähde, jota toivoisi säännöllisesti löytyvän jokaisen ruokalautaselta.

Teksti: Lauri Anttila, Honkilahden Lellaisista kotoisin oleva akvaattisten tieteiden opiskelija ja Pyhäjärvi-instituutin pätkätyöläinen

Tammikuu 2018: Kiertävät asiat

On talvitulvien aika. Katselin Eurajoen rantatörmää, kuinka joki on ääriään myöten täynnä eikä oikein aina mahdukaan uomaansa, vaan tunkee vettä rantaniityille, pelloille ja talojen pihoille, jopa perustuksiin asti. Sateisin syksy vuosikymmeniin näkyy Pyhäjärven ympäristössä selvästi. Pyhäjärven rannoilla vedenpinnan vaihtelut ja vaihtelun vaikutus puhuttavat ranta-asukkaita kuten syksyisessä Pyhäjärven puolesta jutussamme kirjoitimme. Pyhäjärvestä vettä purkava Eurajoki on toki tulvinut aina silloin tällöin, mutta talvisista tulvista ei juuri ennen ole puhuttu, kevättulvat kun ovat yleensä olleet murheiden aiheuttajia. Kuuluisa ilmastonmuutos on ehkä muuttamassa jokemmekin käyttäytymistä. 

Vesi oli huuhtonut Teikkoon talon vanhan saunan perustuksia Euran työväentalon kohdalla, sen näki nurmelle jäätyneestä liejusta. Koulussa opin, kuinka Niilin tulvat olivat Egyptissä korkeakulttuurin synnyn ja maanviljelyn kehittymisen ehto. Vesi toi mukanaan ravinteita. Enää emme perusta maanviljelyä tulvien varaan. Viljelyskasviemme ravinteet lisätään joka vuosi pelloille, ja tiedämme aika tarkkaan, kuinka paljon kasvit ravinteita tarvitsevat. Siitä huolimatta ravinteita on vaikea saada lisätyksi pelloille niin, että ne siellä tiukasti pysyisivät ja kasvit pystyisivät ne kaikki hyvin käyttämään hyväkseen – jotain aina valuu ojiin, ojia pitkiin järviin ja jokiin ja aikaa myöten aina merelle asti. 

Pelloilta vesiin valuvat ravinteet ovat tulleet ongelmaksi, isoimpien pahisten ollessa typpi ja fosfori. Kun talvisinkin sataa, huuhtoumien määrä on vaarassa nousta entisestään. Kasvit rakastavat typpeä ja fosforia suuresti, paitsi maalla myös vesissä: vesistöt rehevöityvät. Liukoisina ravinteina ne kiertävät veden mukana aikansa, kunnes päätyvät ehkä vesistöjen pohjamutiin tai vesikasvien raaka-aineeksi. Kalatkin kerryttävät fosforia itseensä, siksi kalastus on yksi tärkeä keino hoitaa vesiemme ravinnetaloutta. Pyhäjärvellä tämä ravinteiden kierto ja ekosysteemin tila on hyvä - ilman jatkuvaa huolenpitoa se ei kuitenkaan sellaisena säily. Ihmisen toiminta koettelee vesistöjemme ekosysteemejä; vesiin ei saisi päästä jätevesien tai peltojen valumavesien kautta ravinteita vaan ravinteiden olisi kierrettävä ilman vesiä. On kiertotalouden aika astua esiin, ja ihmisen on opeteltava hallitsemaan ravinteiden kiertoa uudella tavalla. 

Kiertotalous on kuuma termi tällä hetkellä. Siitä puhutaan paljon, mutta taidamme olla kovin alussa sen polun kulkemisessa, joka johtaa lineaarisesta talouskäsityksestä kiertävään talousajatteluun, jossa raaka-aine-tuote-jäte -kaskadista siirrytään luonnon kiertokulkua muistuttavaan aineiden ja tavaroiden kiertoon. On muodikasta puhua kiertotaloudesta. Jopa BKT hyvinvoinnin mittarina joudutaan ajattelemaan uudella tavalla. Joissain asioissa kiertotalousajattelu ei toki ole uutta.  Aiemmin tavaroiden kierrättämiseen liittyi köyhyys ja säästeliäisyys, nyt kysymys on ympäristömme suojelusta ja arvoistamme.

Jo lapsesta asti olen ihastellut vanhan kanalamme koristeellisia ikkunanpuitteita. Vuonna 1948 isoisäni osti päädystään purettavasta Teikkoon suuresta talosta ikkunanpieliä ja hirsiä, ja niin komean vanhan Euran kappalaisen virka-asunnon osia päätyi kanalamme rakennusaineeksi ja navetan seiniin. Samalla puuhun sitoutunut hiili sai jatkaa sidottuna olemistaan, eikä päätynyt taivaalle ilmakehään poltettuna. Kanat saivat hienot, suuret ikkunat! Rakennustavara 1800-luvun lopulta sai uuden elämän kanojen ja lehmien suojana. Enää 50 vuoteen nuo ikkunanpielet eivät ole kuulleet kanojen kaakatusta, ja nyt mietin, mihinkähän ne seuraavaksi kiertävät. Hyvällä hoidolla ne kiertävät varmasti tässä maailmassa vielä pitkään. Hyvää hoitoa ja huolenpitoa tarvitsee myös Pyhäjärvi valuma-alueineen, jotta ravinteet pysyvät pelloissa eikä niitä tungeta vesistöihin tuotannollisiin tai taloudellisiin syihin vedoten, saatikka tietämättömyyttämme. Hiilellekin olisi käyttöä enemmän pelloissamme. Kanalan ikkunanpokat eivät kuitenkaan päädy peltoon, sen päätin.

Teksti: Pekka Maijala, asiantuntija, Pyhäjärvi-instituutti

Pyhäjärven puolesta -juttusarjan aiemmat tekstit

Pyhäjärven puolesta vuonna 2014

Pyhäjärven puolesta vuonna 2013

Pyhäjärven puolesta vuonna 2012 

Pyhäjärven puolesta vuonna 2011






Pyhäjärven suojeluohjelma, Sepäntie 7, 27500 Kauttua (Eura), puh. (02) 838 0600