Etusivu   »   Jutut & Julkaisut   »   Pyhäjärven puolesta     
Pyhäjärven puolesta


Pyhäjärven puolesta on artikkelisarja, joka ilmestyy paikallislehdissä (Alasatakunta ja Auranmaan viikkolehti) kuukausittain. Sarjaa on julkaistu jo vuodesta 1995 lähtien. Pyhäjärven puolesta -artikkelisarja jatkuu edelleen vuonna 2016. Keräämme tälle sivulle aina koko vuoden jutut. Vuosien 1995-2014 tekstit löydät tämän sivun alaosasta koottuna pdf-tiedostoihin. Vuoden 2015 jutut löytyvät sivun vasemman sarakkeen linkistä. Siirrämme pikkuhiljaa myös vanhemmat tekstit vasempaan sarakkeeseen.

Marraskuu: Vesistöihin tulevaa ravinnekuormitusta voidaan tarkastella malleilla

Ravinteita ja kiintoainetta saattaa kulkeutua pellon ulkopuolelle. Mutta milloin ja kuinka paljon? Entä miten kuormitusriskiä voidaan vähentää ja kuinka paljon se maksaa? Koska kuormitusmittauksia ei voi tehdä kaikilla pelloilla, joudutaan päästöjä arvioimaan ravinnekuormitusmallien avulla. Peltolohkokohtaista kuormitusta arvioivaa VEMALA/ICECREAM-kuormitusmallia tarkennettiin jo päättyneessä LOHKO-hankkeessa (Lohkon ominaispiirteet huomioiva ravinnekuormitusmallinnus ja sen kehittäminen), ja työ jatkuu LOHKO II:ssa. Uutena hankeosiona on ravinnekuormitusta vähentävien toimenpiteiden talousvaikutusten tarkastelu.

LOHKO II -hankkeen (1.1.2017-31.12.2018) toteuttavat Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry, Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry (VHVSY), Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY), Pyhäjärvi-instituutti, Luonnonvarakeskus (Luke) ja Suomen ympäristökeskus (SYKE). Hanke on yksi vesien- ja merenhoidon toimeenpanoa edistävistä hallitusohjelman kärkihankkeista, joka saa noin puolet rahoituksestaan ympäristöministeriöstä. Loppuosasta vastaavat hankekumppanit.

Hankkeen tavoitteena on kuvata erityyppisiltä pelloilta tulevaa kuormitusta nykytilassa, eri viljelyvaihtoehtojen vaikutusta kuormitukseen sekä kuormitusvähennystoimenpiteiden kustannusvaikutuksia tiloille. Mahdollisimman tarkka tieto kuormituksesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä auttaa myös mitoittamaan ja kohdentamaan maataloudelle asetettavat ravinnekuormituksen vähentämistavoitteet entistä tarkemmin ja kustannustehokkaammin. Kun maatiloilta edellytetään muutoksia tuotantoon ravinnekuormituksen vähentämiseksi, on tällä merkitystä tilan taloudelliseen tulokseen. Toimenpiteiden kustannustehokkuus on tärkeää asetettaessa alueellisia ravinnevähennystavoitteita ja valittaessa sopivia toimenpiteitä.

VEMALA/ICECREAM-kuormitusmallin lähtötietoina käytetään peltolohkon maalajia, kaltevuusjakaumaa ja fosforilukua. Malli laskee näitä tietoja hyödyntäen lohkon vuosittaisen eroosio- ja ravinnekuormitusriskin, kun sääolot ja viljelytoimenpiteet vaihtelevat. Lohkolta korjattu sato ja käytetty lannoitus vaikuttavat ravinteiden huuhtoutumisriskiin. Myös näiden osalta mallia pyritään kehittämään entistä paremmaksi. Näin mittauksissa ja tutkimuksissa kerätyt tiedot saadaan muotoon, jota viljelijä pystyy helposti hyödyntämään omien lohkojensa viljelysuunnittelussa.

Mallin tarkentamisen tueksi LOHKO II -hankkeen puitteissa vedenlaatua mitataan viidessä kohteessa, jotka sijaitsevat Uudellamaalla ja Lounais-Suomessa. Pyhäjärven valuma-alueella vedenlaatua ja virtaamaa seurataan Peräsuonojalla Oripäässä. Toinen lähialueella sijaitseva seurantakohde on Kaukanaronojalla Köyliössä. Mittauksiin käytetään jatkuvatoimisia automaattiantureita, joilla saadaan selville todellinen, usein nopeakin veden laadun ja määrän vaihtelu. Lisäksi kohteista otetaan noin kahden viikon välein vesinäytteitä, jotka analysoidaan laboratoriossa.

Syksyisin ojissa virtaavat vedet lisääntyvät ja samentuvat, kun kasvillisuus ei enää haihduta vettä eikä pidätä ravinteita valuma-alueella. Tällöin järviin ja meriin päätyvä kuormitus lisääntyy jossain määrin vesiensuojelutoimenpiteistä huolimatta, koska säähän ja luonnon toimintaan emme voi vaikuttaa. Toivotaan siis pitkäjaksoista, kylmää ja vähävetistä talvea – Pyhäjärven puolesta.

Lisätietoja hankkeesta: www.mtk.fi/lohko

Teksti: Elisa Mikkilä, asiantuntija, Pyhäjärvi-instituutti

Lokakuu: Miten yhdistyvät rantojen virkistyskäyttö, kylätoiminta ja vesiensuojelu

Yläneenjokivarsi on monien suomalaisten jokivarsien tapaan vanhaa kulttuurimaisemaa. Kylien elämä on asettunut jokivarteen ja rannat ja joki ovat olleet keskeinen osa asukkaiden elämää. Joet ovat tarjonneet ruokaa suoraan vesistä ja tukeneet maanviljelyn kehittymisen jälkeen ruuantuotantoa. Joet ovat toimineet kulkuväylänä sekä ihmiselle, että tavaroille. Yläneenjoki on suurin laskujoki Pyhäjärveen, joten joki on ollut kulkuväylä Pyhäjärven kala-apajille sekä edelleen Eurajokea pitkin merelle saakka. 

Jokivarsielämä ja jokien käyttötarkoitus ovat aikaa myöten muuttuneet. Jokien varsilla asutaan edelleen vanhoilla asumapaikoilla. Edelleen jokea pitkin voidaan kulkea ja siellä voidaan kalastaa, mutta yhä useammin kyseessä on virkistyskäyttö kuin elinkeino. Elinkeinokäytössä jokivesi on kasteluvetenä monelle maanviljelijälle tärkeä. Lisääntynyt ja tehokkaampi maanviljely sekä haja-asutuksen ja taajamien lisääntynyt asukasmäärä ovat tuoneet myös haasteita joen käyttöön. Yhtenä haasteena on valuma-alueilta jokeen tuleva ravinnekuormitus, mikä heikentää vedenlaatua ja virkistyskäyttöarvoa. Kuormituksen vaikutuksia lisäävät muuttuvat olosuhteet, kun ilmastonmuutos on muuttanut syksyn ja talven olosuhteita ja talviaikainen kuormitus on lisääntynyt.

Yläneenjoelle on tehty kunnostus- ja virkistyskäyttösuunnitelma yli kymmenen vuotta sitten. Sen päivittäminen onkin yksi käynnissä olevan Rannalle-hankkeen toimenpiteistä. Rannalle-hanke on Leader Jokivarsikumppanit ry:n rahoittama kehityshanke, jota Pyhäjärvi-instituutti toteuttaa. Hankkeessa päivitetään kunnostus- ja virkistyskäyttösuunnitelman lisäksi jokivarren kylien kyläsuunnitelmiin vesiensuojelupainotteiset osiot. Se kerää yhteen olemassa olevat, toteuttamattomat tarpeet ja toiveet, kehittämisehdotuksia ja joen käyttöön liittyviä ongelmakohtia. Näihin etsitään hankkeen aikana ratkaisu. Hankkeessa voidaan tehdä myös pieniä kunnostustoimia, joilla voidaan parantaa virkistyskäyttöä ja edistää vesiensuojelua. Mahdollisia toimenpiteitä ovat muun muassa rantojen siistiminen, opastekylttien rakentaminen, olemassa olevien vesiensuojelukohteiden pienimuotoinen kunnostus ja Yläneenjokeen liittyvän tiedotuksen kehittäminen. Esimerkiksi Luontokapinettiin tullaan hankkeen toimenpiteenä tekemään Pyhäjärvi-aiheinen näyttely, johon tulee erillinen Yläneenjoki-osio. Hanketta toteutetaan yhteistyössä alueen kyläyhdistysten ja asukkaiden kanssa.

Hanke on ollut näkyvissä Luontokapinetissa järjestetyssä Pyhäjärven Suojelutempauksessa, jossa muun muassa kerättiin asukkailta ja kesäasukkailta jokeen kohdistuvia toiveita. Muutaman joen käyttöä koskevan toiveen tapahtumassa saimmekin. Viime vuoden puolella Rannalle-hanke rantautui Uudenkartanon kyläyhdistyksen syyskokoukseen, jossa hanketta esiteltiin kyläläisille ja keskusteltiin Uudenkartanon alueen jokivarressa olevista kehittämiskohteista. Tarvetta on muun muassa Pikkukosken, Himolankosken ja Lystmettän alueella infotauluille, opaskylteille ja maisemanhoidolle, millä parannettaisiin muun muassa joen tavoitettavuutta ja melontamahdollisuuksia. Viime kesänä järjestettiin kahden kylän yhteinen kyläilta, kun Tourula-Keihäskoski ja Latva-Makkarkoski kokoontuivat Paimenenmäelle. Kesäkuussa toteutettiin myös Avoimet kylät -päivän yhteydessä tapahtumapisteet Yläneen keskustassa ja Jokisuulla. Nyt lokakuun alussa kokoonnuttiin Yläneen keskustassa Yläneenjoki-iltaan. Iltojen perusteella tehdään muutosehdotuksia kyläsuunnitelmiin ja ne käydään kylittäin läpi.

Koska toivomme saavamme mahdollisimman paljon ideoita ja ajatuksia joen käyttöön liittyen, olemme avanneet nettisivuillemme Yläneenjoki-kyselyn. Se löytyy helpoiten Pyhäjärvi-instituutin nettisivujen uutisista, etusivultamme. Lisäksi linkkiä on jaettu mm. Yläne-ryhmässä facebookissa. Kyselystä on saatavilla myös paperiversio ja se löytyy Yläneen kirjastosta. Kyselyn voi palauttaa kirjastoon, josta vastaukset toimitetaan hankkeelle. Tourula-Keihäskosken kyläkysely järjestetään samaan aikaan ja siinä yhteydessä paperinen versio jaetaan myös sen alueen kotitalouksiin. Toivomme asukkailta paljon hyviä ideoita. Kaikkea emme tässä hankkeessa varmasti pysty toteuttamaan, mutta hyvät ideat kerätään talteen ja niiden toteuttamiseen haetaan jatkorahoitusta.

Teksti: Henna Ryömä, suunnittelija, Pyhäjärvi-instituutti

Syyskuu: Puheluita järven ystäviltä

Syyskuussa on hyvä aika tarkastella mennyttä Pyhäjärven kesää eri näkökulmista. Tärkein lienee se, että uimarin silmin vesi näytti oikein kirkkaalta kaikissa niissä paikoissa, joissa itse järveen kesän aikana pulahdin. Saman toki todistavat seuranta-aineistomme, levän määrää kuvaavat klorofyllipitoisuudet ovat pysyneet varsin maltillisina suurimman osan kesästä.

Kirkkaita vesiä kiitteli myös Luvalahden rannassa uiva rouva Anita Lönnberg, joka oli kesälomani aikana lähettänyt minulle sähköpostia. Hänen varpaisiinsa oli osunut laiturin päähän muodostuneessa kuopassa 1-1,5 cm:n kokoisia kokkareita, jotka olivat hänelle ennestään tuntemattomia, vaikka hän on uinut Pyhäjärvessä yli 60 vuotta. Itse arvelin möykkyjä sammaleläimiksi, mutta lähetin kuvat kuitenkin ihmeteltäväksi myös Helsingin yliopiston lehtori Leena Nurmiselle. Leenan arvaukset olivat ’levä, jonkun eliön muna tai sammaleläin’, hän lähetti kuvan edelleen Suomen ympäristökeskuksen tutkija Katriina Könöselle. Myös hän arveli, että kyseessä on sammaleläin, mutta toivoi, että lähettäisimme möykyistä hänelle näytteen, josta saataisiin tarkempi määritys tehtyä. 


Kuvateksti: Pyhäjärven kaunis järvihilla, Nostoc zettermannii (Kuva: Katriina Könönen)

Näyte saapuikin pian instituuttiin ja toimitimme sen Helsinkiin tutkittavaksi. Katriina totesi heti, että kyseessä ei ole eläin, vaan sinileväpalleroita. Katriina liitti viestiketjuun Helsingin yliopiston limnologian emeritusprofessori Pertti Elorannan ja tutkija Marja Koistisen, joka ylläpitää listaa Suomessa tavatuista levälajeista. Yhdessä he päätyivät siihen, että kyseessä oli Suomelle kokonaan uusi laji, Nostoc zetterstedii, jota Ruotsissa kutsutaan järvihillaksi. Kyseessä on myrkytön ja vaaraton sinilevälaji, joka muodostaa järven pohjaan hillan muotoisia ryppäitä. Tutkimusten mukaan laji viihtyy karuissa, puhtaissa ja kirkkaissa vesissä, joten sen ilmestyminen kertoo meille Pyhäjärven tilan osalta hyviä uutisia. Hienoa, että uusi laji löytyi – kiitos aktiiviselle järven ystävälle! On myös hienoa, kuinka laaja joukko huippuhyviä asiantuntijoita meillä on tällaisissa tilanteissa käytettävissä.

Toinen merkittävä puhelu tuli viime viikolla järven eteläpäästä, toiselta järveä pitkään tarkkailleelta rouvalta. Kulmalan Raija sieltä soitteli ja kyseli, että mitä ihmettä heidän Narvin tienoolla sijaitsevalle mökkirannalleen on vuosikymmenten kuluessa tapahtunut, kun se on hyvinkin voimakkaasti muuttanut luonnettaan. Nelisenkymmentä vuotta sitten ranta oli hiljalleen syvenevä ranta, jossa hiekkarantaa oli pitkälti näkyvillä. Nyt hiekkarantaa ei juurikaan näy, vaan vesi on rannassa korkealla, toisaalta matalaa jatkuu valtavan pitkälle, eikä ranta enää entiseen tapaan syvene. Matkaa Yläneenjokisuulle on siis noin 100 m. 

Tämä vaikutti minusta ensin sikäli oudolle, että järven pinta on jo toisena vuonna peräkkäin hyvinkin alhaalla ja hiekkarannat ovat olleet pitkälti paljaina. Aloin kuitenkin pyöritellä asiaa päässäni. Monenlaista muutosta virtaamissa ja kuorituksissa on vuosikymmenten aikana tapahtunut ja siihenhän tämä varmasti liittyy. Seuraavana päivänä tuijottelimme muussa yhteydessä Pyhäjärven kuormituskuvia ja silloin koin asian mittakaavasta varsinaisen valaistumisen. Yläneenjoki tuo Pyhäjärveen joka vuosi 1 000 000 – 6000 000 kg hienoa kiintoainetta. Raijan mainitseman 40 vuoden aikana pelkästään hienoa kiintoainetta on kulkeutunut Pyhäjärveen 140 000 000 kg, eli 3500 kuorma-autollista. Vaikka hieno aines leviääkin virtausten mukana laajalle, on selvää, että osa on jäänyt heti jokisuun tuntumaan ja muuttanut pohjan muotoja. Karkeamman aineksen määrää emme ole mitanneet, mutta kyllähän joki sitäkin tuo mukanaan. Ei-mittauksiin- perustuvan epätieteellisen arvailuni perusteella jokisuulle on syntynyt vedenalainen saari ja virtaamat ovat muuttuneet niin, että entistä suurempi osuus vedestä virtaa nyt Raijan mökin edustalta kuluttaen ja syventäen rantaviivaa – samalla ranta on pitkältä matkalta madaltunut. Hmmm, tässä on kyllä mietittävää!

Muitakin soittoja on tullut mm. rihmaleviin liittyen, mutta niistä lisää toisaalla.

Kaikkea hyvää syksyynne, järven ystävät!

Teksti: Anne-Mari Ventelä, Pyhäjärven pitkäaikainen ystävä ja Pyhäjärvi-instituutin tutkimuspäällikkö


Elokuu: Tässä on sulle kauniita kukkia 

Melkein jopa hätkähdin omaa reaktiotani, kun tajusin minulle tuotujen kukkien olevan jättipalsamia. Ensimmäinen ajatus oli, että ne pitää polttaa, hävittää ja tuhota. Niitä en halua kypsyttämään siemeniään omalle pihalleni. Kyseisen pienen kukkien tuojan kanssa keskustelimme kukista ja vieraslajeista ja mitä se tarkoittaa. 

Vieraslajit ovat muualta tulleita, yleensä helposti leviäviä kasveja, jotka vievät tilaa ja tukahduttavat alkuperäisiä kasvilajejamme. Jättipalsamin yksi yksilö voi tuottaa siemeniä jopa 4000 kpl ja sinkauttaa ne seitsemän metrin päähän. Tämä Pyhäjärvenkin rannoilla eri sävyisin punaisin kukin kukkiva kasvi esiintyy usein laajoina kasvustoina. Se on kuitenkin helppo torjua, kun vaan riittää viitseliäisyyttä muutamana vuonna peräkkäin kitkemispuuhiin. Jättipalsami on yksivuotinen, joten se leviää vain siemenistä. Kun maahan kertynyt siemenpankki on muutaman vuoden kitkemisellä kulutettu loppuun, niin jättipalsamikasvustostakin on päästy. Jättipalsami viihtyy kosteilla kasvualustoilla kuten ojien ja jokien varsilla sekä järvien rannoilla. Pyhäjärvenkin rannalta jättipalsami on tuttu. Jokaisen rannanomistajan tulisikin huolehtia jättipalsamin hävittämisestä, jotta rantojemme kasvillisuus ei yksipuolistu. 

Vastaava kauniisti kukkiva vieraslaji on tienpientareilta tuttu lupiini, minkä kasvustojen rajoittaminen onnistuu katkaisemalla kukkavanat ennen siementämistä. Tämä ei kuitenkaan poista kokonaan monivuotista lupiini, vaan jos kasvin haluaa kokonaan pois, tulee juurakko kaivaa ylös.

Yksi hankalimmista vieraslajeista on jättiläismäisenä koiranputkimaisena kasvustona kasvava jättiputki. Jättiputken varsi on kuitenkin ranteenvahvuinen ja punalaikkuinen. Jättiputki kasvaa yli kaksimetriseksi (2-5 m) ja sen kukinto voi olla jopa yli puoli metriä leveä. Se tukahduttaa alkuperäistä kasvillisuutta ja voi estää kokonaan tiettyjen alueiden käytön. Sen varsinesteet yhdessä auringonvalon kanssa aiheuttavat palovammojen kaltaisia iho-oireita. Jättiputken hävittämisen kanssa tuleekin suojautua hengitys- ja silmäsuojilla sekä vaatetuksella ja sen hävittämistä tulee jatkaa useampana vuotena, koska kasvilla on maaperässä voimakas siemenpankki. Paras aika torjuntatöihin on kevät ja alkukesä. Jättiputkea voi hävittää myrkyttämällä, kaivamalla, tukahduttamalla tai niittämällä kasvusto vuosittain ja näin vähitellen heikentämällä kasvustoa.

Kauniita kukkia tekevät myös karhunköynnökset kuten isokierto tai elämänlanka. Köynnöstävä kasvi levittäytyy valtaviksi kasvustoiksi kietoutuen puihin ja pensaisiin ja peittäen lähes kaiken alle kaksimetrisen kasvuston. Tiheä köynnösviidakko estää rantojen käyttöä ja vie tilaa alkuperäiseltä kasvilajistoltamme. Niiden torjunta on vaikeaa ja paras tapa saada kasvustoa kuriin on katkaista kasvi tyvestä poikki, jolloin kuihtuvat varret on helpompi repiä pois. Kasvi kuitenkin lähtee juurakostaan uudelleen kasvuun, joten kasvin poistaminen kokonaan vaatii juurakon poistamista.

Jättipalsamin lisäksi vesiympäristössämme laajoina esiintyminä kasvava vieraslaji on vesirutto. Vesiruttoa käytetään esim. Kiinassa vesien kirkastamiseen, koska se kuluttaa tehokkaasti ravinteita ja levillä ei näin ollen ole niin paljon ravinteita käytettävissään. Kuitenkin vesirutto on hankala kasvi ja haittaa esimerkiksi virkistyskäyttöä muodostamalla tiheitä ja läpäisemättömiä kasvustoja. Täyttäessään kasvustollaan lahden tai veneväylän, on veneellä tai uiden hankala päästä vesiruttokasvuston läpi. Vesiruton poistaminen ei ole ollenkaan yksinkertaista ja käytännössä tehokasta hävittämiskeinoa ei tunneta. Kasvi leviää jokaisesta pienimmästäkin kasvinpalasta ja monesti kasvuston pöyhiminen vain pahentaa tilannetta. Pyhäjärvi-instituutin TUTTI-hankkeessa yhtenä teemana ovat vieraslajit ja elokuussa on tulossa vesiruttoa koskeva seminaari, jossa pohditaan mahdollisuuksia vesiruton kaupalliseen hyödyntämiseen. Tärkeää onkin yrittää estää vesiruton leviäminen uusille alueille ja puhdistaa kalastusvälineet, uistimet ja veneet huolellisesti kasvinosista. Kasvustojen käytettävissä olevien ravinteiden määrään voidaan vaikuttaa valuma-alueella tehtävällä työllä.

Teksti: Henna Ryömä, suunnittelija, Pyhäjärvi-instituutti


Heinäkuu: Viljelypäätöksillä vaikutetaan vesistöihin

Satakunnan alue oli minulle entuudestaan melko tuntematonta, enkä ollut aiemmin edes vieraillut Eurassa. Pyhäjärvestä minulla ei ollut mitään tietoa. Kesätyöt kuitenkin kuljettivat minut tänne Pyhäjärvi-instituuttiin Helsingistä, ja onneksi kuljettivatkin –olen päässyt aitiopaikalta tutustumaan Pyhäjärviseutuun, alueen ihmisiin ja elinkeinoihin.
 
Pyhäjärvi-instituutin nimen perusteella voisi olettaa, että instituutti on keskittynyt vain vesistötutkimukseen. Näin ei kuitenkaan ole, vaan vesiensuojelun ohella instituutin tehtävänä on kehittää ja edistää alueen elintarviketaloutta, ympäristöalan koulutusta ja muuta kehitystoimintaa. Vesiensuojelu ja elintarviketalous linkittyvät vahvasti yhteen ja tämä Pyhäjärven puolesta juttuni kertookin elintarvikepuolesta ja tarkemmin pyrkimyksestä kohti ekologisesti kestävämpää viljelyä.  

Tehtävänäni Pyhäjärvi-instituutissa on toimia kesätyöntekijänä Muuttuvat viljelymenetelmät -hankkeessa (MUUVI). Hankkeen tavoitteena on tuoda uusinta tietoa avomaan vihannestuotannosta viljelijöiden käyttöön ja turvata viljelyn jatkuminen Satakunnassa ennakoimalla viljelymenetelmien muutostarpeita. Hankkeen teemoja ovat erityisesti kemikaaliton kasvinsuojelu, maan rakenne, viljelykierrot sekä erilaisten saneerauskasvien käyttö ravinnehuuhtoutumien estäjänä, maan rakenteen ja vesitalouden parantajina. 

Pyhäjärven valuma-alueelle sijoittuu erittäin paljon viljelyä, joka on suuri ravinnekuormituksen aiheuttaja. Kuormitusta ei voida kokonaan poistaa, mutta sitä pystytään vähentämään erilaisten toimenpiteiden avulla. Viljelyssä on tärkeää pitää huolta viljelyvarmuudesta, jolloin kasvi pystyy parhaalla mahdollisella tavalla hyödyntämään sille tarkoitetut ravinteet sen sijaan, että ne huuhtoutuisivat pois pellolta viljelykasvien ulottumattomiin. Viljelyvarmuutta taas pystytään parantamaan huolehtimalla maan rakenteesta, oikea-aikaisesta lannoituksesta ja kasvinsuojelusta sekä kasvien vedensaannista.

Viljelyvarmuudesta huolehtimisen ohella voidaan käyttää myös muita keinoja ravinteiden huuhtoutumisen estämiseksi. Tällaisia ovat esimerkiksi kerääjäkasvit, jotka pitävät ravinteet pellolla. Niiden tehtävänä on sitoa varsinaiselta viljelykasvilta ylijääneitä sekä biomassan ravinteita sadonkorjuun jälkeen, jolloin kalliit tuotantopanokset eivät pääse valumaan hukkaan. Lisäksi kerääjäkasvien juuristo parantaa maan rakennetta ja suojaa maata vaihtelevien sääolojen vaikutuksilta, esimerkiksi eroosiolta. Tämän lisäksi myös suojavyöhykkeiden perustamisella pellon ja vesistön väliin voidaan vähentää ravinnehuuhtoumia ja eroosiota. 

Erityisesti sellaisten kasvien kohdalla, joiden sadonkorjuu tehdään vasta myöhään syksyllä, ongelmaksi voi nousta myös maan rakenteeseen kohdistuva säännöllinen kuormitus, josta voi seurata peltomaan tiivistyminen. Tiivistyminen aiheuttaa ongelmia pellon vesitalouteen, mikä voi osaltaan lisätä myös huuhtoumariskiä. Peltomaan tiivistymisriskiä voidaan vähentää kiinnittämällä huomiota viljelykiertoihin, joihin keskitytään Muuttuvat viljelymenetelmät -hankkeessa.

Sen olen elämäni aikana oppinut, että maanviljely ei ole mikään maailman helpoin homma. Jotkut voivat ajatella, että eihän se tarvitse kuin pellon, siemenet ja sitten vain odotellaan. Ei, näin se ei ole. Viljelijällä on niin monta muuttujaa kasvukauden alkaessa. Sää, rikkakasvit, taudit, tuholaiset, pelto ja sen rakenne, ravinteet ja tuotantosuunnasta riippuen, vaikka mitä muuta. Yllätyksiä ja haasteita tulee joka vuosi, koska esimerkiksi säätä on mahdoton ennustaa ja oikea-aikaisiin hoitotoimenpiteisiin on vaikea ruveta, jos sää ei niitä salli. Pelkkä kasvukaudesta selviytyminen ei riitä, sillä maanviljely on pitkäjänteistä hommaa ja vaatii suunnittelua pitkälle tulevaisuuteen, esimerkiksi juuri viljelykiertojen osalta. Ympäristöstä huolehtiminen tulee kuitenkin muistaa kaiken muun työn ohella, koska hyvin toimiva ympäristö on kaiken toiminnan perusta. 

Teksti: Elli Pyy, harjoittelija, Pyhäjärvi-instituutti


Kesäkuu: Vilman Pyhäjärvi

Ensimmäisiä muistojani järvestä ovat, kun olimme perheeni kanssa rannalla uimassa ja paistamassa makkaraa grillikatoksessa, kun olin noin päiväkoti-ikäinen. Kesäisin käyn lähes päivittäin uimassa Pyhäjärvessä. Asun noin 200m päässä yleisestä uimarannasta, jossa on myös yleinen sauna, jonka lämmitämme itse, jos olemme ensimmäiset uimarit rannalla. Samalla kun sauna lämpenee, loikoilemme rannalla ja otamme aurinkoa. Saunan lämmettyä otamme kunnon löylyt ja juoksemme viileään kirkkaaseen veteen.

Pyhäjärvi tarjoaa paljon kauniita maisemia. Veteen heijastuva taivas, rantoja reunustavat vihreät puut ja kaunis auringonlasku ovat näkemisen arvoisia. Käynkin usein, kun olen koiramme kanssa lenkillä, istuskelemassa Pyhäjärven rannalla vain ihastelemassa maisemia. Rannalla on yleensä niin hiljaista, että vain aaltojen ja lintujen äänet kantautuvat korviin. Veden liplatus ja lämpimät auringon säteet kasvoilla rauhoittavat mieltä kummasti. 

Saatamme kesällä myös käydä narraamassa kaloja. Kalastamme veljeni kanssa aika harvoin Pyhäjärvessä, koska emme omista venettä, jolla pääsisi vähän kauemmas rannasta. Kalastus on kuitenkin minulla, veljelläni ja isälläni lähellä sydäntä. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun saa ison kalan siiman päähän. Käymme joka vuosi Lapissa Sodankylässä isovanhempieni luona. Yövymme yleensä Mummin mökillä, joka sijaitsee Kelujärven rannalla. Sain 2015 vuoden kesällä Kelujärvestä virvelillä noin 3kg hauen. Ison kalan saaminen tuntui uskomattomalta. Se oli hieno kokemus. Olemme olleet myös Norjassa ja Tenojoella kalastamassa. Tenolta sain harjuksia ja saimme veljeni kanssa koittaa myös perhokalastusta. Veneilimme Tenolla paljon. Vene oli kapea kanoottimainen ja siinä oli moottori. Tenolla sain myös uuden ystävän, jonka kanssa kävimme myös Tenossa uimassa.

Syksyllä Pyhäjärven rantoja reunustavat kirjavalehtiset puut. Syysiltoina auringonlasku on hyvin kaunis näky. Taivaan valtaa kauniit oranssin ja keltaisen sävyt, kun ilta alkaa kääntyä yöksi. Jos tuulisena syyspäivänä istahtaa kuuntelemaan järven ääniä kuulee, kun suuret aallot vyöryvät rantaan. Syksyllä teemme paljon metsäretkiä metsästyskoiramme kanssa. Syysmetsässä parasta on kauniit värit ja metsän tuoksu. Lähellä kotiamme kulkee luontopolku joka alkaa Yläneenjoen rannasta ja kääntyy sitten metsään. Polun varrella on pitkospuita suolla, opastauluja ja kauniita maisemia.

Talvella Pyhäjärven jäällä näkyy paljon pilkkijöitä. Itse en pilkkimisestä niin välitä, mutta voihan järven jäällä tehdä paljon muutakin esimerkiksi luistella tai hiihtää. Pyhäjärvi on myös talvella hyvin kaunis. Lumi kimaltelee auringossa ja pakkanen nipistelee nenän päätä. 

Olen asunut Pyhäjärven rannalla koko elämäni ja se on ollut ihana asuinpaikka lähellä vettä ja luontoa. Pyhäjärvi on kaunis järvi ja siksi sen suojelu on myös todella tärkeää. Itse en halua saastuttaa järveä tai sitä ympäröivää luontoa. Ettei järvi menisi huonoon kuntoon kaikkien pitäisi huolehtia omat roskansa roskikseen eikä jättää niitä luontoon tai heittää järveen tai jokeen. Itse huolehdin aina roskani roskikseen.

Pyhäjärvessä parasta on sen tarjoamat erilaiset harrastukset kuten kalastus ja uiminen. Pyhäjärven maisemat ovat myös todella kauniit.  

Pyhäjärvi on kaunis järvi ja voimme yhdessä suojella sitä.

Teksti: Vilma Vaarala, 13v.


Toukokuu: Pyhäjärven kalastajat mukana Euran viikinkiajan tutkimuksessa

Euran Luistarin kalmiston arkeologisissa kaivauksissa löydetyt rautakautiset esineet ovat monelle tuttuja. Kaivauksissa otettiin talteen myös suuri määrä hammas- ja luujäänteitä, joihin kohdistuvat uudet tutkimukset yhdistävät kahta parhaillaan käynnissä olevaa, Koneen Säätiön sekä Jane ja Aatos Erkon säätiön tukemaa tutkimusprojektia. Laura Arppen johtama Elämänhistoriat Hampaissa tutkii Luistarin kalmistoon haudattujen ihmisten ruokavaliota ja terveyttä. Päivi Onkamon johtama SUGRIGE puolestaan selvittää suomalaisugrilaisten kansojen geneettistä alkuperää. Luistariin haudatuista ihmisistä on otettu parikymmentä muinais-DNA-näytettä, jotka myös radiohiiliajoitetaan. Ajoitustutkimuksilla pyritään varmistamaan se, että tutkittavat luut ja hampaat kuuluvat samaan aikaan kuin haudoista löydetyt esineetkin.

Maanviljelys oli rautakauden Lounais-Suomessa jo vakiintunut elinkeino, mutta katovuodet olivat yleisiä. Luistarin tutkimusten perusoletuksena on se, että Pyhäjärven lähellä asuneet ihmiset ovat hyödyntäneet järven rikasta kalastoa ravinnossaan ympärivuotisesti. Mahdollinen kalansyönti täytyy huomioida myös ajoitustutkimuksissa. Radiohiiliajoitusten kalibraatiokäyrät perustuvat ilmakehän hiiliarvoihin. Vesiympäristössä kiertää kuitenkin ilmakehää vanhempaa hiiltä, joka vaikuttaa kaloihin tallentuneisiin radiohiili-ikiin. Koska olemme mitä syömme, runsaasti kalaravintoa käyttävällä ihmisellä luiden ja muiden kudosten hiiliarvot siirtyvät kohti kalan arvoja. Tuloksena voi olla esimerkiksi sata vuotta liian vanha radiohiili-ikä. 

Nyt toteutettavassa Pyhäjärven kalatutkimuksessa on tehty yhteistyötä Pyhäjärvi-instituutin ja säkyläläisen kalastaja Tarmo Nurmen kanssa. Kolmesta muinaisuudessakin yleisestä kalalajista, eli ahvenesta, hauesta ja särjestä mitataan niiden lihan radiohiili-iät. Ajoitukset tehdään Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon Ajoituslaboratoriossa siten, että näytteet muunnetaan puhtaiksi hiilinäytteiksi ja näistä mitataan radiohiilen määrä naapurirakennuksessa sijaitsevassa Fysiikan laitoksen Kiihdytinlaboratoriossa. Mittaustuloksia tarkennetaan vielä kalojen kylkisuomujen perusteella tehtävillä ikämäärityksellä LUKE:ssa. Tutkimuksessa saadaan alustava arvio sille, kuinka paljon Pyhäjärven modernien kalojen radiohiili-ikä poikkeaa nykyhetkestä ja tämän pohjalta arvio ihmisjäännösten iän vääristymästä.


Teksti: Heli Etu-Sihvola, tohtorikoulutettava, Turun yliopisto


Huhtikuu: Jätevesiremontin siirtymäaika koskee nyt ranta-alueita ja pohjavesialueita

Kun kirjoitan tätä juttua, eletään valtakunnallista jätevesiviikkoa. Viemäröimättömien alueiden jätevedet tulivat huhtikuun alussa ajankohtaiseksi, kun lainsäädännön ja jätevesiasetuksen muutokset tulivat voimaan. Kuun alussa minulle myös esitettiin kysymys, että mikä mahtaa olla jätevesilainsäädännön tilanne muutaman vuoden päästä? Uskonko, että tämä nyt voimaan tullut muutos on pysyvä? Vaikea kysymys, mihin ei kai oikeaa vastausta olekaan. Lainsäädäntöä muutetaan tarpeen mukaan ja muutokset palvelevat kiinteistönomistajia. Toivon kuitenkin, että nyt tällä lainsäädännöllä jätevesiremontit toteutuisivat. Lainsäädäntöön jäänyt siirtymäaika, 31.10.2019, koskettaa nyt ranta-alueita ja pohjavesialueita eli juuri niitä kiinteistöjä, joiden jätevesillä vesistöjen kannalta varmasti on väliä.

Mikä sitten muuttui? Edelleen me kaikki voimme hoitaa jätevesiasiamme kuntoon koska vaan. Velvoite jätevesien käsittelystä ei poistunut lakimuutoksenkaan myötä. Ja jos toimistamme aiheutuu ympäristöhaittaa, meidät on suorastaan velvoitettu jätevesijärjestelmämme korjaamaan. Muuten siirtymäaika koskee enää vain pohjavesialueilla olevia kiinteistöjä ja ranta-alueita. Ranta-alueella tarkoitetaan niitä kiinteistöjä, jotka ovat alle 100 metrin etäisyydellä vesistöstä. Piharakennusta, jossa ei jätevettä synny, ei lasketa jätevesiremonttia laukaisevaksi tekijäksi, mutta jos ulkosaunan seinä on 100 metrin etäisyydellä vesistöstä, niin jätevesiremontti on ulkosaunalla ajankohtainen.

Muilla kiinteistöillä jätevesiremontti tulee ajankohtaiseksi, kun tehdään jokin rakennuslupaa vaativa peruskorjaus. Peruskorjauksessakin pitää tehdä muutoksia vesi- tai viemärilaitteistoihin, ennen kuin jätevesijärjestelmää pitää lähteä muuttamaan. Kattoremontti tai autotallirakennuksen (mihin ei tule vettä tai viemäriä) rakentaminen ei vielä jätevesijärjestelmän korjaamista vaadi.

Muuten lainsäädännön henki pysyi samana. Kunnat voivat edelleen määrätä aluillaan tiukempia puhdistusvaatimustason alueita ja jätevesimenetelmät ja puhdistusvaatimukset eivät muuttuneet. Lisäaikaa voi edelleen hakea siirtymäajasta viideksi vuodeksi kerrallaan tietyin perustein ja ikävapautus on automaattinen, kun kaikki kiinteistön haltijat ovat syntyneet 9.3.1943 tai ennen. Jätevesijärjestelmän rakentaminen vaatii Pyhäjärviseudulla toimenpideilmoituksen ja siihen tulee vanhan mallin mukaan liittää suunnitelma uudesta järjestelmästä. Moni asia pysyi myös ennallaan, vaikka lainsäädäntöä muuten kevennettiinkin ja asetuksessa olleet asiat vietiin lakiin.

Pyhäjärven rannoilla sijaitsevista kiinteistöistä suurin osa on viemäröity ja isolla osalla mökeistä on käytössään kantovesi, jolloin riittää, että jätevesi ei pääse valumaan suoraan vesistöön. Silloin riittää, että pesuvedet imeytetään maahan esimerkiksi kivipesän, imeytyskaivon tai imeytyskuopan kautta. Pyhäjärvi-instituutti ja Satafood Kehittämisyhdistys ry tarjoavat ilmaista jätevesineuvontaa Satakunnassa. Jos jokin jätevesiasia askarruttamaan ja haluaisit lisätietoa, miten remontin suhteen pitäisi edetä, niin ota rohkeasti yhteyttä. Neuvojilta voit kysyä ihan pieniäkin kysymyksiä ja neuvontaa kannattaa hyödyntää, vaikka et aikoisi remonttia juuri nyt toteuttaakaan. Vastaamme puhelimitse, sähköpostitse tai voimme tulla paikan päälle keskustelemaan vaihtoehdoista.

Jätevesillä on väliä.

Teksti: Henna Ryömä, suunnittelija, Pyhäjärvi-instituutti


Maaliskuu: Pyhäjärvi kameran linssin ja somen kautta

”Missä tuollainen paikka on?” – usein kuultu kysymys, kun näytän paikkakuntalaisille tutuilleni lähiympäristöstä ottamiani valokuvia. Emme usein tunnista tuttuakaan kohdetta, jos emme näe sitä tavanomaisella paikallaan. Onko meistä tullut ”lähisokeita”, vai mistä on kysymys?


Syntyperäisenä säkyläläisenä olen vuosien varrella käyttänyt suuren osan vapaa-ajastani liikkumalla Pyhäjärvellä ja sen rannoilla. Aikaa ovat vieneet kukin vuorollaan niin kalastus, veneily, hiihto kuin retkiluistelukin. Viime vuosina mukaan on tullut myös valokuvaus ja niinpä nykyään liikun järvelläkin melkein aina kamera mukanani. Noiden harrastusten myötä Pyhäjärvi on tietysti tullut kovin tutuksi, mutta niin se on varmasti monelle tuttavallenikin. 

Tuo mainitsemani valokuvaus taitaakin selittää, miksi jotkut paikat ovat minulle tutumpia kuin monelle muulle. Luontokuvaajana tarkastelen kuvattavia kohteita kameran etsimen ja linssin läpi ja kuvatessa kohteesta tulee huomioitua monenlaisia yksityiskohtia. Sama pätee silloinkin, kun en ole kuvaamassa. Usein luonnossa liikkuessani huomaan tarkastelevani erilaisia yksityiskohtia miettien, miten tuon kuvaisi ja miltä se kuvana näyttäisi. Itse asiassa tarkastelen ympäristöäni tavallaan ”linssin läpi”, vaikkei kamera olisi mukanakaan. 


Kuvauskohteena Pyhäjärvi on ainutlaatuinen ja ehtymätön innoituksen lähde. Suosituimpia kuvauskohteita ovat yleensä kauniit ja värikkäät auringonnousut ja -laskut, mutta järvemme esiintyy tarkkailijalle monin eri kasvoin. Kesäiset ”plägät”, raivoavat myrskyt uhkaavine pilvineen, syksyiset ruskavärit ja talven kuuraiset rantapuistikot tarjoavat ulkona liikkuville unohtumattomia elämyksiä ja kuvaajille otollisia kuvauskohteita.

Aikaisemmin kuvaajien hienotkin otokset unohtuivat usein kotialbumiin tai kirjoituspöydän laatikkoon. Tässä suhteessa digikuvaus ja sosiaaliset mediat ovat mullistaneet elämäämme. Digikameroiden ja erityisesti kännykkäkameroiden yleistyminen ovat tehneet kuvauksesta edullisen ja helpon ”jokapojan ja -tytön” harrastuksen, jota voi harrastaa ilman suuria laiteinvestointejakin. Samaan aikaan jokaisella on mahdollisuus saada näppäilemänsä kuvat tuhansien ihmisten näkyville internetin kautta. Esimerkiksi Instagram ja Facebook ovat ilmaisia sosiaalisia verkkoja, joissa kuka tahansa voi jakaa kuviaan muiden nähtäväksi.

Facebookissa toimii useita tiettyyn aiheeseen keskittyviä avoimia tai suljettuja ryhmiä. Pyhäjärveen liittyvistä ryhmistä tunnetuin on euralaisen Leena Kirsti Juuselan perustama ja ylläpitämä julkinen Facebook-ryhmä ”Pyhäjärvi – Satakunnan helmi”. Tässä ryhmässä on tällä hetkellä 1362 jäsentä ja se on tarkoitettu Pyhäjärveen ja Pyhäjärviseutuun liittyvien kuvien ja kirjoitusten julkaisemiseen. Pyhäjärviseudun asukkaiden lisäksi jäsenistössä on runsaasti myös ulkopaikkakuntalaisia ja ulkomailla asuvia. Ryhmä tarjoaa mahdollisuuden nauttia upeasta järvestämme monille sellaisillekin, joille se ei muuten ole mahdollista. Jäsenten julkaisemien kuvien ja tekstien lisäksi ryhmässä julkaistaan usein myös järveen ja sen suojeluun liittyviä kirjoituksia ja uutisia. Tällaisia ovat mm. Pyhäjärvi-instituutin julkaisemat tiedotteet ja raportit.

Tutkimustyöstään kansainvälistäkin tunnustusta saaneella Pyhäjärvi-instituutilla on tärkeä osa Pyhäjärven suojelussa. Tiedonjakajana se on myös Pyhäjärviryhmän tärkeimpiä yhteistyökumppaneita. Tiedon lisääminen yhdessä upean järvemme esille tuomisen kanssa auttaa toivottavasti muokkaamaan asenteitamme ja arvojamme siihen suuntaan, että voimme jatkossakin nauttia kauniista ja ennen kaikkea puhtaasta Pyhäjärvestä. 


Parhaimmillaan Pyhäjärvi on tietysti itse koettuna, mutta sosiaalisen median kautta meillä kaikilla on mahdollisuus kuulua siihen etuoikeutettujen ryhmään, joka saa nauttia Pyhäjärvestä -  yhdestä alueemme hienoimmista ja arvokkaimmista luonnonvaroista.

Teksti: Jari Korpela, luontoharrastaja


Helmikuu: Verkos(tos)sa

Helmikuu on ystävänpäivineen oikea aika vuodesta keskustella ystävyydestä, mutta myös yhteistyöstä. Sitähän toimiva kumppanuus lopulta on – onnistunutta yhteistyötä. Harva meistä yksilötasolla on oikeasti yksin. Jos on yksin, tuntuu helposti, että jotain puuttuu. Perhe, kumppanit, työyhteisö, harrastusyhteisöt ja ystävät muodostavat toimintaa tukevan verkoston. Myös Pyhäjärven suojelutyöllä on oma verkostonsa. Niitä on maantieteellisesti erilaisia. Paikallisen verkoston muodostavat muun muassa kunnat, Pyhäjärven suojeluyhdistys ja sen aktiivit, muut yhdistykset, paikalliset asukkaat ja järven käyttäjät, yritykset ja rahoittajat. Yhteistyötä eri toimijoiden kanssa tehdään sekä paikallisesti, maakunnallisesti että kansainvälisesti. Paikallista yhteistyötä on mm. konkreettisen hanketoiminnan toteuttaminen, kuten jätevesineuvontahanke yhdessä Satafood Kehittämisyhdistys ry:n kanssa. Maakunnallisesta yhteistyötä on esimerkkinä Satavesi-ohjelman vesistöaluekohtainen toiminta tai tiedon jakaminen. Kansainvälistä yhteistyötä on esimerkiksi Satakunnan ammattikorkeakoulun ja Turun ammattikorkeakoulun kanssa yhteistyössä toteutettava Central Baltic Interreg -rahoitteinen Waterchain -hanke, jossa kansainvälisiä kumppaneita on Ahvenanmaalta, Ruotsista, Virosta ja Latviasta. Tällä hetkellä kansainvälistä yhteistyötä tehdään myös Kiinaan ja Vietnamiin.

Yksi Pyhäjärvelle tärkeä yhteistyöverkko on valtakunnallinen Vesistökunnostusverkosto, jota pyörittää Suomen ympäristökeskus. Sen tavoitteena on välittää tietoa vesien kunnostuksesta, tukea ja kannustaa kansalaisia, yhteisöjä ja yrityksiä sekä toimia vesienkunnostajien kohtauspaikkana. Vesistökunnostusverkoston toimintaa voi seurata internetsivuilla, facebookissa ja twitterissä tunnisteella #kunnostajatkoolla. Pyhäjärven suojelutyö hyötyy Vesistökunnostusverkoston toiminnasta siinä, että Pyhäjärvelle kantautuu tietoa uusista hankkeista ja uusista tekniikoista, joita eri puolilla Suomea on testattu, tutkittu ja toteutettu. Tiedon kulkeminen muilta meille, samoin kuin meiltä muille, on tärkeää, jotta vältetään samojen virheiden teko, voidaan jalostaa jo kokeiltuja toimenpiteitä ja soveltaa tutkimusta meidän alueellemme. Verkoston kautta saamme myös vietyä meiltä tietoa. Verkostotapahtumissa ja tapaamisissa olemme kertoneet mm. Pyhäjärven valuma-alueen kosteikkojen ja muiden toimenpiteiden toimivuusseurannoista, hoitokalastuksesta ja esimerkiksi Pyhäjärven suojeluohjelman esimerkillisestä rahoituksen toimintamallista.

Verkostoistamme löydämme myös kumppaneita ja ideoita uusiin hankkeisiin. Esimerkiksi tänä vuonna käynnistynyt hallituksen kärkihanke, ”Vesienhoitosuunnitelmien tavoitteiden edistäminen Lahden Vesijärvellä ja Säkylän Pyhäjärvellä – testattuja toimintatapoja kaikkien hyödynnettäväksi”-hanke, toteutetaan yhteistyössä Vesijärvisäätiön kanssa. Vaikka maantieteellisesti etäisyyttä Vesijärven ja Pyhäjärven välillä on paljon, painimme kuitenkin samojen peruskysymysten äärellä. Miten saamme hallittua talviaikaisia valumavesiä? Mitä toimenpiteitä voimme suositella valuma-alueella tehtäväksi, jotta vedenlaatu joissa ja Pyhäjärvessä paranisi? Tai miten aktivoimme paikallisia yrityksiä ja asukkaita toimimaan? Useampi toimija ja laajat toiminta-alueet takaavat usein laajemmat hankkeet ja rahoitusmahdollisuudet paranevat, kun työn vaikuttavuus kasvaa paikallisesta kansalliseksi.

Toimivien kumppanuuksien kautta toiminta ei jää jumittamaan. Uusien ideoiden kanssa ajatuksetkin uusiutuvat. Yhdessä haetulla hankkeella on isommat siivet ja erilaisilla verkostoilla kehitetään vesiensuojelua ja päästään testaamaan toimenpiteitä muuttuvissa olosuhteissa.

Pidetään lippu korkealla ja verkot vesillä!

Teksti: Henna Ryömä, suunnittelija, Pyhäjärvi-instituutti


Tammikuu: Pyhäjoen koskipaikkojen tilaa ja kalastoa tutkittu, yllätyksiäkin löytyi

Pyhäjoki on Yläneenjoen lisäksi toinen suurempi joki, joka laskee vetensä Pyhäjärveen. Pyhäjoki saa alkunsa Virttaankankaan harjualueelta, Myllylähteeltä ja Juvankosken suo-, pelto- ja metsämailta. Pyhäjoki on pohjavesisyöttöinen joki, joka turvaa pienet virtaamat myös kuivina kesäjaksoina. Joen virtaamat vaihtelevat kuitenkin huomattavasti, jopa vuorokauden sisällä virtaamissa voidaan havaita suuriakin muutoksia. Tämä virtaamavaihtelu on tyypillistä Lounais-Suomen jokivesistöissä. Rankasti ojitetut suot, metsät ja pellot hulauttavat nopeasti sade- ja sulamisvetensä ojiin ja sitä kautta myös jokiin, aiheuttaen tulvaongelmia pelloilla, metsäalueilla ja taajamissa. Toisaalta kuivina ajanjaksoina joissa ei riitä uimavettä edes kaloille.

Pyhäjärvi-instituutti inventoi Pyhäjoen pääuoman yhdeksän koskipaikkaa kesällä 2015. Hanketta rahoitti Varsinais-Suomen ELY-keskus kalatalouden edistämisrahoista.  Pyhäjoen virtapaikat ovat lyhyitä koskijaksoja, jotka ovat perattuja tai muuten ihmisen toimesta muokattuja. Virtapaikat eivät ole kovin monimuotoisia, mutta runsas ja vaihteleva vesikasvillisuus ja varjostusta antavat lehtipuustoiset rannat antavat koskipaikoille lisäarvoa ja potentiaalia virtavesikalojen elintilaksi. Koskien vallitsevin kivikoko on pientä kiveä (5‐30 cm). Vain muutamasta koskesta löytyy luonnontilaisille koskille tyypillistä kivikokojen ja vesisyvyyksien vaihtelua. Taimenelle soveltuvia kutusoraikkoja on koskipaikolla huomattavan vähän. Toisaalta myös isokokoisia kiviä koskissa oli erittäin vähän. Lähes jokaiselle virtapaikalle on kulkeutunut tulvavesien mukana hienoa ainesta (hiekka, hiesu) peittäen kivikoita alleen. Täydellisiä nousuesteitä inventoinneissa havaittiin kaksi, Museomylly ja Kivikoski. Ylisenmyllyn padon kynnys ja Lurikkeen rakennettu pohjapato ovat osittaisia nousuesteitä, jotka estävät kalojen nousun ainakin pienivirtaisina aikoina. 

Sähkökoekalastuksissa tavoitteena oli selvittää Pyhäjoen taimenen ja puronieriän levinneisyys. Yllättäen taimenta saatiin saaliiksi kaikkiaan seitsemältä kohteelta, joista yksi oli Juholan mylly Pyhäjoen latvoilla. Suurin osa taimensaaliista koostui kesänvanhoista 0+‐ikäryhmän kaloista. Ventun myllykoskessa taimenia saatiin saaliiksi 92 kpl, joista 0+‐ikäisiä oli 55 kpl. Myös Pyhäjoentien sillan koskesta saatiin saaliiksi runsaasti 0 + taimenia (29 kpl). Nämä kaksi virtapaikkaa sijaitsee Pyhäjoen alajuoksulla vain noin kilometrin etäisyydellä toisistaan. Huomattavaa on, että Pyhäjoen pääuomasta saatiin sähkökoekalastuksessa alimman nousuesteen (Museomylly) yläpuolelta vain yksi isokokoinen (<200 mm) taimen. Isoja (>300 mm) taimenia ei saatu saaliiksi. Sähkökoekalastuksissa ei saatu saaliiksi yhtään puronieriää.

Pyhäjokeen ei tiettävästi ole tehty taimenistutuksia vuoden 2009 jälkeen. Koekalastussaaliissa esiintyneet 0+‐ikäryhmän taimenet ovat peräisin luontaisesta lisääntymisestä. DNA‐tutkimusten perusteella Pyhäjoessa havaittiin merkkejä jonkin verran erilaistuneista taimenen osakannoista. Esimerkiksi Ventun myllykosken ja Pyhäjoentien sillan taimenet vaikuttivat olevan eri osakantaa. Näytteissä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää viljely‐ ja istutuskantojen vaikutusta. Pyhäjoen taimenkanta poikkesi selvästi kaikista vertailussa mukana olleista kannoista. Näin ollen voidaan arvioida, että nyt sähkökoekalastuksissa saadut Pyhäjoen taimenet ovat geneettisesti omaa kantaa, ei istutettujen taimenten jälkeläisiä.

Pyhäjoen kuusi koski- ja virtapaikkaa tullaan kunnostamaan vuonna 2017. Instituutti on saanut rahoituksen kunnostuksiin Varsinais-Suomen ELY -keskukselta, Ympäristöministeriön määrärahoista, Pyhäjoen osakaskunnalta, Pyhäjärven kalastusalueelta ja Esa Mäen 50-vuotissyntymäpäiväkeräyksestä. Kunnostuksissa keskitytään kutusoraikkojen rakentamiseen ja yleisesti koskien monimuotoisuuden parantamiseen. Paikalle tuodaan kutusoraa sekä muutamiin kohteisiin erikokoista kiviainesta. Kunnostusten tavoitteena on parantaa ensisijaisesti taimenen lisääntymismahdollisuuksia.  Maa- ja vesialueen omistajilta tullaan pyytämään luvat kulkea kunnostuskohteille ja toteuttaa varsinaiset kunnostukset. 

Tulevaisuudessa Pyhäjoen kalataloudellisen kehittämisen kannalta merkittävässä roolissa ovat jokeen rakennetut keinotekoiset padot tai kynnykset, jotka ovat vähentäneet Pyhäjoen koski‐ ja virtapaikkoja. Vanhojen tarpeettomiksi katsottavien pohjapatojen purkaminen olisi myös mahdollinen toimenpide Pyhäjoen kalataloudellisessa kehittämisessä. Padottavien rakenteiden poistaminen kasvattaisi taimenen poikasalueiden ja lisääntymiseen soveltuvien habitaattien määrää joessa ja siten lisäisi taimenen poikastuotantopotentiaalia. Samalla palautettaisiin vanha jokiuoma luonnontilaan. Näiden pohja-/myllypatojen kunnostamiseen ei tällä hetkellä ole rahoitusta ja kunnostussuunnitelma on tehty vain museomyllylle, jossa on esitetty kalatien rakentamista myllypadolle.

Mutta mitä tehtäisiin vesimäärien ja virtaaminen turvaamiselle kuivinakin aikoina ja tulvien ehkäisemiseksi? Pienillä virtaamilla taimen ei tahdo löytää suojaisaa vilpoista vettä koskipaikoista ja supertulvilla pienet taimenenpoikaset huuhtoutuvat suojattomiin nivoihin haukien ja muiden petokalojen suihin. Pienillä virtaamilla ihminen myhäilee tyytyväisenä aurinkoisella terassillaan drinkki kourassaan, mutta supertulvalla kenelläkään ei ole kivaa.

Teksti: Henri Vaarala, suunnittelija, Pyhäjärvi-instituutti


Pyhäjärven puolesta -juttusarjan aiemmat tekstit

Pyhäjärven puolesta vuonna 2014

Pyhäjärven puolesta vuonna 2013

Pyhäjärven puolesta vuonna 2012 

Pyhäjärven puolesta vuonna 2011






Pyhäjärven suojeluohjelma, Sepäntie 7, 27500 Kauttua (Eura), puh. (02) 838 0600